Jos tartut Pasi Ilmari Jääskeläisen esikoisromaanin aikomuksenasi lukea niukkaa, kenties hiukan lakonistakin päälauseproosaa, olet napannut käteesi väärän kirjan. Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena 2006) on kieleltään rikas, juoneltaan nopeakäänteinen, arkitodellisuuden rajoja rikkova teos.

Vaikeus onkin siinä, miten kertoisin kirjasta paljastamatta liikaa, antamasta lukijalle vääriä ennakko-odotuksia. Tässä kuitenkin joitakin lähtökohtia: teos alkaa siitä, kun Ella Milana, äidinkielen sijaisopettaja Jäniksenselän lukiossa, lukee erään oppilaan kirjallisuusesseen, jossa Dostojevskin romaanin (Rikos ja rangaistus) juoni esitetään merkillisesti vääristyneenä. Ella Milana ottaa esseen kirjoittaneen pojan puhutteluun epäillessään tämän yrittäneen vilppiä, jolloin oppilas vetää Dostojevskin teoksen repustaan esiin. Poika kykenee todistamaan, että esseessä kuvatut tapahtumat ilmiselvästi myötäilevät mestariteosta.

Muutaman mutkan kautta Ella Milana päätyy Jäniksenselän kirjastoon ja tapaa kirjastovirkailija Ingrid Kissalan, joka on myös paikallinen kirjailija. Ella näyttää viallisen teoksen Kissalalle, joka tarjoutuu poistamaan kirjan kierrosta. Ella Milana haluaisi ottaa teoksen takaisin mukaansa tarkasteltavaksi, mutta Ingrid Kissala on järkkymätön: kun vioittunut kirja on palautettu, se ei ole enää kenenkään saatavilla. Ellaa kirja kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että hän jää tarkkailemaan sitä ja Ingrid Kissalaa.

Ingrid on ensimmäinen Jäniksenselkäisen Kirjallisuusseuran salaperäisistä jäsenistä, johon Ella Milana tutustuu. Muutaman mutkan kautta Ella päätyy tutkimaan seuran historiaa ja sen jäsenten erikoisia pelejä...

Jääskeläinen sekoittaa miellyttävällä tavalla vanhahtavaa ja uutta kieltä keskenään. Henkilöt on mainittu usein koko nimellä, esimerkiksi keskushenkilö esitellään heti kirjan alussa Ella Amanda Milanaksi. Hänen isänsä nimi on Paavo Emil Milana. Jääskeläisen kielessä on myös paikoittain (itselleni mieluisia) lyyrisiä elementtejä, jotka sopivat tekstiin mainiosti.

Henkilöhahmoista erityisen läheiseksi ja koskettavaksi koin Ellan dementoituvan isän, joka pysyttelee kotona ja mieluiten istuu päivät ulkosalla, säiden salliessa. Ella miettii isänsä kohtaloa:

"--- Omaa puolisoa tai isää ei pääsääntöisesti ollut suositeltavaa karkottaa kotoa laitokseen, joskin se saattoi olla välttämätöntä. Paavo Emil Milanaksi kutsuttu henkilö kuitenkin oli koko ajan yhä vähemän se Paavo Emil Milana, jonka äiti ja Ella tunsivat, ja yhä enemmän joku uusi ihminen, johon ainakaan Ella ei ihmeemmin halunnut tutustua. Kun isän osuus putoaisi tietyn prosentin alapuolelle, Paavo Emil Milanan olisi teorian mukaan aika erota muusta perheestä ja muuttaa pois."

Lukija tutustuu Ellan matkassa Jäniksenselkäisen Kirjallisuuden Seuran jäseniin. Seuran perustaja, Laura Lumikko, jää kaukaiseksi hahmoksi. Tässä kohtaa on varmasti hyvä kertoa, että Jääskeläinen on luonut kirjailija Laura Lumikolle kirjasarjan nimeltä "Otuksela", jonka hahmot esitellään kirjassa.

Perusteellisimmin Jääskeläinen kuvaa ehkä kirjailija Martti Talvimaata, jolla on hirvittävä syömishäiriö ja jonka kanssa Ella ystävystyy. Jääskeläinen kuvailee Talvimaata (erään Talvimaan ja Ellan keskenään pelaaman pelin aikana) Ellan sanoin. Ella Milana katselee alastonta kirjailijaa ja "vuotaa":

---"Mutta ääriviivoihin sotkeutuu myös toisenlaisia ääriviivoja. Iho ja liha ovat vain välähdys, ne muuttuvat koko ajan, kun tarkastelupiste vaihtuu. Juuri nyt minuun päin on kääntynyt se osa sinusta, jolla on telttamainen nahka ja sen sisällä sangoittain rasvaa. Kokonaisuutena sinä kuitenkin levittäydyt aika-akselille laveammin. Ajallisestihan sinä olet jo 43 vuotta pitkä, ja jos minä osaisin siirtyä hieman, jos minä astuisin himpun verran sivuun tästä nykyisestä tarkastelupisteestä, niin minä näkisin sinun olevan kaunis mies, sama, joka katsoo minua sinun romaanisi liepeestä ja sen albumin vanhoista kuvista."

Jos pidät rikkaasta, monipuolisesta kielestä ja sinulla on ennakkoluulotonta seikkailunhalua, niin suosittelen Lumikkoa ja yhdeksää muuta.

Molemman käden peukut ylös!

Kirjoitti Maria