Omasta etunimestään voi syyttää vanhempiaan, ellei sitten käytä nimilain suomaa oikeutta ja vaihda nimeään. Mutta kun on keksittävä itselleen nimimerkki, on itse vastuussa siitä, millaisen kuvan nimi kantajastaan antaa.
Nick tai nikki, eli tässä kirjoitelmassa nimimerkki, on eräänlainen taiteilijanimi. Se kertoo ihmisen sukupuolen tai sukupuolettomuuden; se voi paljastaa kulttuuritaustan, kielitaidon tai jopa iän. Jos siis haluaa kertoa ihmisille jotain itsestään tai toisaalta peittää jotain ominaisuuksiaan, voi se onnistua nimimerkin avulla. Nimimerkki on virtuaaliympäristössä se ensimmäinen vaikutelma, kasvot ja käyntikortti, joka tietoisesti tai tahtomattamme kertoo, kuka olemme.
Peitellessämme ja harhauttaessammekin kerromme nimittäin itsestämme paljon. Jos olen nainen, ja valitsen nimimerkikseni miehen nimen, kertoo se suhteestani sukupuoleen. Ainakin siis sen, että en halua välttämättä deittailla, siis ainakaan miesten kanssa. Jos valitsen nikin Sari352, kerron anonyymiyteni takaa olevani vaatimaton, mielikuvitukseton olento. Joku saattaa tosin käyttää vastaavaa nimi+numero yhdistelmää ironisena näennäistavallisena taitelijanimenä, mutta useimmiten se kertoo vain kuinka monta saria on kyseiseen palveluun rekisteröitynyt.
Yksinkertaisinta on tietysti valita nimimerkikseen ihailun kohde: sarjakuvasankari, muusikko, kirjailija, taiteilija, filosofi, tiedemies, poliitikko tai vaikkapa toteemieläin. Mutta useimmiten käy ilmi, että 'Sartre' on filosofinen kuin kumisaapas ja 'tiikeri' on ylipainoinen lahtelaismies; se että ihailee Einsteinia ei valitettavasti tee viisaammaksi. On siis mietittävä, onko nimimerkkinsä mittainen, tai ainakin on otettava selvää kuka se alkuperäinen nimen kantaja oikein oli.
Jos näen nimimerkin, jonka viittausta en ymmärrä, esimerkiksi siksi että se on selkeästi jotain itselleni tuntematonta kieltä, herättää se joko uteliaisuutta tai pientä ärtymystä; mongolialaisen laulajan tai muinaisen indonesialaisen jumaluuden nimi saa henkilön vaikuttamaan eksoottisuutta hakevalta juntilta, ellei kyseessä todella ole mongolialaisen musiikin tai uskontotieteen harrastaja. Samaa kastia ovat mielestäni myös hip-hop-artistien nimiä jäljittelevät nimimerkit; ne voivat olla tosi viileitä tai sitten hellyttävän naurettavia.
Latinan- tai kreikankieliset nimimerkit kielivät halusta vaikuttaa klassisen filosofiselta, ja taiteellinen vaikutelma on taattu, jos nimimerkki on luonnonilmiöstä väännetty epäsana. Söpöt, lemmikkieläimen nimeä muistuttavat nimimerkit puolestaan voivat antaa vaikutelman kotoisesta, maanläheisestä ihmisestä, mutta raja söpöyden ja pornotähteyden välillä on usein häilyvä, joten on oltava tarkkana onko tulos pörröinen vai karvainen. Jos nyt ehdottomasti haluaa korostaa seksuaalista vetovoimaansa, parhain kikka on lisätä nimimerkkiin viittaus johonkin perinaiselliseen/miehekkääseen, rohkeimmat voivat vaikka valita jonkun niistä tavallisilta nimiltä vaikuttavista, sukupuolielimiin viittaavista kiertoilmauksista, joita kielemme vilisee.
Oma lukunsa ovat liioitellut nimimerkit, joiden takana voi olla joko sekopäinen hihhuli tai itseironinen huumorimies/nainen. Lord of Distruction tai Angel of Death ovat hauskoja, tosin vain jos nimimerkin omistaja ei harrastuksenaan polta pikkueläimiä metsään rakentamansa viisisakaraisen tähden keskellä.
Ei siis ole ollenkaan yksinkertaista, minkä nimimerkin itselleen valitsee. Ja kuitenkin paras tapa on mielestäni se, miten itse olen valinnut nimekseni Lady Baffles. Nimittäin sattumalta. Tein hakua elokuvista, ja löysin vahingossa kirjoitusvirheen kautta ohjaajan, joka on 20-luvulla tehnyt sarjan mykkäelokuvia (!). Elokuvien sankaritar on Lady Baffles, eräänlainen herrasnais-rikollinen, jota Detective Duck yrittää saada kiikkiin. Ihastuin sekä elokuvien hauskoihin nimiin että erityisesti Lady Bafflesin henkilöhahmoon, ja niin valitsin sen nimimerkikseni. Kertoohan se ainakin sen, että pidän vanhoista ajoista ja elokuvista ja että huumorintajuni on hieman omalaatuinen. Tai ainakin niin haluaisin ihmisten minusta ajattelevan.
Kirjoitti Lady Baffles
Kommentit