382971.jpgArthur Miller: Kauppamatkustajan kuolema

(Death of a Salesman)
Suomennos ja ohjaus Sirkku Peltola
Musiikki Matti Puurtinen
Lavastus Hannu Lindholm
Puvut Tellervo Helminen
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Pekka Siltaloppi
Willy Loman - Esko Roine
Linda - Tuire Salenius
Biff - Tommi Raitolehto
Happy - Janne Kallioniemi
Bernard - Samuli Muje
Charley - Ilmari Saarelainen
Ben-setä - Juhani Niemelä
Howard Wagner - Riku Suokas
Nainen - Soili Markkanen
Stanley, tarjoilija - Harri Rantanen
Neiti Forsythe - Miia Selin
Letta - Noora Saarelainen



Tampereen Työväen Teatterissa Kauppamatkustajan kuoleman ensi-ilta on ollut jo 29.3.2006. Samainen moderni klassikko on tulossa taas Kansallisteatterin näyttämölle, ja jatkaa ohjelmistossa paitsi Tampereella myös Kuopiossa.

Tampereella ohjaus ja suomennos ovat Sirkku Peltolan käsialaa. Lavastus (Hannu Lindholm) on pelkistetyn konstailematon. Näyttämön taustalle heijastuu lehtipuita, metsä, joka hiipuu alun vihreydestä lopussa alastoman mustavalkoiseksi. Näyttämöllä taas on muutamia tarpeellisia tuoleja ja pöytiä, kohtauksissa huolella valittuja esineitä: kauppamatkustajalla valtava kantikas laukku, uuden pomon pöydällä uusimman tekniikan saavutus, puolen pöytää peittävä ääninauhuri. Lisäksi on sukkia: vanhoja sukkia Willyn vaimon Lindan käsissä ja uusia säihkysukkia Willyn rakastajattaren käsissä. Tai tarkemmin: Willy on lahjoittanut silkkisukkia vuosia sitten uransa huipulla, nyt häntä ärsyttää vaimo, joka parsii sukkaparin toisensa jälkeen.

Ei ihme, että Kauppamatkustajan kuolemaa esitetään näin paljon juuri nyt. Teema ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Kun Arthur Millerin näytelmä sai ensi-iltansa 1949 Yhdysvalloissa, ei päähenkilön tilasta käytetty nimitystä 'työuupumus' tai 'burn out', mutta nykykatsojalle diagnoosi on ilmiselvä. Willy Loman on kuusikymppinen työlleen omistautunut mies, joka ei enää jaksa. Nuoremmat ajavat ohi ja oma perhekin on vieraita ihmisiä täynnä. Willyn mielessä vuosikymmenten takaiset tapahtumat sekoittuvat nykyhetkeen ja hätään siitä, ettei hän sittenkään ole ollut tarpeeksi hyvä kauppias, aviomies, rakastaja, isä. Epätoivo kulminoituu, kun esikoispoika Biff ei suostu – vieläkään, 34-vuotiaana – olemaan se suuri menestyjä, josta isä on haaveillut.

Willyn pakkomielle pärjäämisestä ja menestyksestä ruokkii itsepetosta. Omassa mielessään Willy on loistava myyntimies, pojan epämääräiset lainasuunnitelmat muuttuvat jo toteutuneeksi bisnesideaksi ja takapihalla kerrostalojen varjossa kasvaa rehevä puutarha. Willyhän on juuri menossa siemenkauppaan ostamaan siemeniä. (Kauppamatkustajaa itsepetoksen näkökulmasta on hiljattain tutkittukin, Akuutin uutinen täällä.)

Näytelmän henkilöt Willystä alkaen ovat syvästi inhimillisiä, ristiriitaisia ja rajallisia ihmisiä.Niinpä kun Biff raivoaa isälleen, samaistun Biffin raivoon, joka kumpuaa siitä että isä elää omassa haavemaailmassaan, näkemättä ympäröivää todellisuutta tai edes omaa poikaansa. Samaan aikaan tunnen sympatiaa Willyä kohtaan – hän ei kykene tulemaan ulos suurista kuvitelmistaan, sillä se merkitsisi elämän romahtamista. Ajoittain se jo romahtelee, sillä Willy ajaa toistuvasti kolareita ja säilyttää autotallissa itsemurhan tekoon sopivaa letkunpätkää.

383005.jpgMinulle piinallisin henkilö on Willyn puoliso, Linda. Linda on uhrautuvaisen vaimon perikuva, joka vaivihkaa (tuomalla miehelle tohvelit, napittamalla hänen takkinsa) koko ajan osoittaa palvelevansa Willyä. Linda voisi halutessaan horjuttaa Willyn haavemaailmaa, mutta ei tee sitä, sillä Willyn haaveet ovat myös Lindan haaveita. Näytelmän lopussa Linda toistelee "Me olemme vapaita". Lause saa ironisen ja epätoivoisen sävyn, sillä sen lausuu näytelmän kaikkein vangituin hahmo. Mitä Linda on kun hän lakkaa olemasta kauppamatkustajan vaimo?

Huumoria Kauppamatkustajassa ei järin paljoa ole, mutta oma hassunkurisuutensa syntyy, kun näyttämöllä Lomanin pomoa näyttelevä Riku Suokas antaa potkut ikääntyneelle Kauppamatkustajalle, siis todellisuudessa eläkkeelle jäävälle Esko Roineelle. Sivuroolissa Charley, Willyn ystävä (jota muuten esittää vakuuttavasti Ilmari Saarelainen), vaikuttaa ensin huvittavalta höppänältä, joka haluaisi vain pelata canastaa. Kuitenkin se höppänä kysyy Willyltä jotakin, mitä kukaan muu ei osaa kysyä: "Milloin sinä kasvat aikuiseksi?"

Esko Roine on häkellyttävän aito omaan elämäänsä hukkuneena miehenä. Tuire Salonius Willyn vaimona on tietoisen vähäeleinen, hän on juuri niin pieni kuin romahduksen partaalla keikkuvan ihmisen läheinen usein on. Tommi Rainelehdon roolissa kanavoituu näkyviin sekin raivo, jota näytelmän muut henkilöt nielevät sisäänsä, hän tutisee, tärisee ja huutaa isälleen, yhteiskunnalle, koko elämälle. Janne Kallioniemellä on toisen pojan osa, ja hyvin hänkin selviytyy isän ja isoveljen puristuksissa.

Kauppamatkustajan kuolema ei ole järin helppo tai kepeä näytelmä. Se kiertyy perustavanlaatuisen kysymyksen ympärille: Kuka minä olen? Kauppamatkustaja itse ei kysymystä esitä, hänen poikansa kyllä. Kauppamatkustaja kuvittelee olevansa yhtä kuin työnsä, lapsensa, avioliittonsa. Oikeastaan Willy Loman ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi, selvittänyt omaa ominaisluonnettaan. Hän on jäänyt kiinni nuoren miehen haaveisiin ja isoveljen ihannointiin (niin, isoveli oli menestynyt mies, timanttikaivosten omistaja ja hänkin esiintyy näytelmän takautumajaksoissa). Mitä jää jäljelle, kun haaveet osoittautuvat kestämättömiksi?

Näytelmän katsoi 3.2.2007 Luke, kuvat Tampereen Työväen Teatteri / Jaakko Vuorenmaa