Tupakeittiön ruskeaksi maalattua lankkulattiaa suojaavat raikkaanväriset riepumatot. Kahden huoneen ja eteisen verhot ja matot vaihdetaan vuodenaikojen mukaan. Ja kaiken tekee äiti. Elleivät kangaspuut pauku navettatöiden lomassa, kilisevät äidin puikot tai vanha poljettava Singer-ompelukone suoltaa vaatteita isolle lapsilaumalle. Kudin, virkkaus- tai kirjontatyökin on äidillä aina käsillä. Viikko on tiukasti rytmitetty. Koska isä käy arjet muualla töissä, koko huusholli jää äidin vastuulle. Karjanhoito sanelee päivittäisen aikataulun. Lauantaina leivotaan. Maanantai on pyykkipäivä ja silloin karjokeittiö on huurua täynnä ja lipeäkivi tuoksuu. Kesällä pyykin saa pois käsistä samana päivänä. Talvella on toisin. Illalla kuunnellaan kuunnelmia radiosta öljylampun valossa. Minäkin saan valvoa, jos samalla hieron äidin kipeitä hartioita. Kissat kehräävät tyytyväisinä uuninpankolla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lapsen silmin kaikki sujuu helposti ja luonnollisesti. Isommat auttavat pienempiä. He kantavat hellapuita, lämmittävät huoneita, ruokkivat nimikkovasikoitaan, tiskaavat astioita. Kodiksi tämän piskuisen mökin tekee lempeä arkirutiini ja uuras ja tuhattaitoinen äiti. Hän huoltaa kaiken, jopa kesällä tuoreet ketokukkaset maljakkoon. Toki heinä- ja viljankorjuuaikaan käytetään päivämiehiä. Turvallista ja hyvää arkea on se, että me lapset tiedämme, että joka päivä samat tutut asiat toistuvat.  Kymmeneltä syödään ja joka aterialla on myös jälkiruoka. Päiväkahvit juodaan STT:n uutisten aikaan ja taas neljältä syödään. Iltakahvi tai tee on aina seitsemältä. Keskiviikkoisin ja lauantaisin käydään saunassa. Saippua on Sunlightia. Hiukset pestään mäntysuovalla tai Hellä Mietosella. Kesällä huuhteluveteen haudutetaan kamomillasaunioita. Sisävessaa ei osaa kaivata, koska sellaista ei ole vielä nähnytkään. Vesijohtoja eikä sähköjä ole. Posti haetaan naapurista. Ja seuraava kauempana asuva naapuri hakee postinsa meiltä. Hänelle keitetään aina kahvit. Joka kertaa hän kiittää kahvista samalla tavalla. Maiskauttaa suutaan ja sanoo: "Mnnn! Kiitoksia!"  Pappa käy kerran kuussa kirkolla asioilla.

Ruisleipiä säilytetään tuvan katto-orressa, lauantaiset pullapitkot ja rieskat ovat ruokahuoneessa. Talven varaksi on viljaa aitan laareissa. Pari kertaa talven aikana käydään myllyssä. Perunat, lantut ja porkkanat, hillopurkit ja mehupullot säilyvät talven yli maakuopissa ja sika suolattuna tiinussa liha-aitassa, josta löytyy myös iso saavillinen puolukkasurvosta.  Ne ovat aineksia terveelliseen perusruokaan. Kaupassa käydään vain kerran viikossa, koska maitopuolellakin ollaan omavaraisia. Maidosta separoitu kerma hapatetaan ja kirnutaan makoisaksi kullankeltaiseksi voiksi. Kirnupiimä syntyy siinä samalla.

Koristeellinen seinäkello raksuttaa arkiaikaa ja lyö puolen tunnin välein. Sitä on hauska seurata. Kellon vetäminen on papan askare. Hän ruokkii myös hevosen. Kenelläkään ei ole kiire. Kodin tuntu, kodikkuus, ei synny rakennuksen koosta, tyylihuonekaluista, sähköstä, keskuslämmityksestä eikä tavaranpaljoudesta. Talosta tulee koti, kun sen täyttää arkipäivinä työn äänet ja sunnuntaisin lepopäivän rauha ja raukeus. Äärimmäinen siisteyskään ei ole tarpeellista, koska työstä jää aina myös tekemisen jälki. Lattia lakaistaan tarvittaessa ja matot puistellaan päivittäin. Hellan tai pönttöuunin lämmin kylki lämmittää tarvittaessa ja puuhellalla lämpimänä pysyvästä kahvipannusta saa ahkeruuskupillisen silloin tällöin. Yksinkertainen on kaunista. Jokaisella esineellä on tehtävänsä. Mitään turhaa ei ole, mutta perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.  Kodikkuutta lisäävät kukkivat pelargoniat, verenpisarat ja begoniat. Maausko elää tällä pientilalla. Siitä huolimatta, että tilan tuotolla ei elä, vaan isän on käytävä työssä kodin ulkopuolella. Amerikan tädeiltä tulee silloin tällöin postia. Muuttoaalto Ruotsiin ei ole vielä alkanut. Tuntuu kuin 50-luvulla kesät olisivat aina olleet aurinkoisia ja helteisiä, vähintäänkin lämpimiä. 

Kirjoittaja: Liisa

Valokuva Liisan arkistosta.