392289.jpgMikael Niemen Mies joka kuoli kuin lohi (Like 2006, suomennos Outi Menna)  alkaa murhasta, ja loppuu hetkeen jolloin tappajan henkilöllisyys on selvillä. Osa keskeisistä henkilöistä on poliiseja tai rikostutkijoita, osa taas epäiltyjä.

On Therese, suurkaupunkilainen, nainen, rikostutkija. Hänet lähetetään Pajalaan selvittelemään surmaa, jossa vanha mies on surmattu epätavallisen raa'alla tavalla.

On Esaias, pajalalainen, mies, työtön, epäilty, joka pidätetään ja päästetään myöhemmin vapaaksi.

On Martin Udde, surmattu vanhus, entinen lastensuojelulautakunnan jäsen, entinen opettaja, entinen rajavartija. Vihattu mies.

Rikos, epäillään, kuulustellaan, vapautetaan. Selvä dekkari siis?

Epäilen että jos Niemen kirjaa lukee kuin dekkaria, siinä joutuu pettymään. Dekkari on melkoisen tiiviisti ja määrätietoisesti ongelman, yleensä murhan, ympärille rakennettu ja kertomisen pääfunktio on selittää lukijalle tekijä, motiivit ja tekotapa. Dekkareissa harvemmin kerrotaan muita kuin väkivallan tarinoita. Tässä on läsnä rakkauskertomus, ripauksia Ruotsin suurvalta-ajan historiasta ja häivähdys maagista realismia.

Murha on vain yksi teoksen elementeistä.  Se pääelementti on äidinkieli, ja Pajalassa Tornionjokilaaksossa kun ollaan, äidinkieli on meän kieli, joka parjattuna ja puolikieleksi haukuttuna herättää ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Kieli erottaa sukupolvet toisistaan, sillä meänkielen käyttö koulussa on ollut rangaistavaa ja lapset ovat pakosta oppineet kirjoittamaan ja lukemaan pelkästään ruotsia. Ja mitä moisesta on seurannut:

"Häpeä istui yhä tiukassa. Tornionjokilaaksolainen pyrkimys moitteettomuuteen. Jo silloin kun hän oli ollut koulutyttö Övre Sopperossa, opettajat olivat onnistuneet vakuuttamaan hänelle ettei suomi kelvannut—Kun Esaias syntyi äiti oli päättänyt puhua tälle ainoastaan ruotsia. Lapsesta tulisi aito ruotsalainen, mihin hän itse ei ollut ikinä pystynyt. Mutta Tornionlaakson suomi oli hänen äidinkielensä. Siinä kielessä oli kaikki lämpö. Tunteet, kiihkeys, elämänläheisyys. Elsaias muisti äidin epävarman ruotsin. Äiti ei ollut koskaan onnistunut tulemaan ihan lähelle. Heidän välissään oli aina ollut lasia, kova, ohut kerros. Äidillä oli ollut paperinaamari kasvoillaan. Sen alla oli ollut tyttö, pieni elävä tyttö joka oli aikanaan vaiennettu. Vain joskus Esaias oli päässyt näkemään äitinsä sellaisena kuin tämä oikeasti oli, silloin kun hän oli saanut äidin raivostumaan. Kuilu oli yhtäkkiä revennyt auki ja tornionlaaksolaiset solvaukset olivat ryöpynneet hänen päälleen järkyttävällä kiihkolla ja tunteella. Äiti ei pysynyt kasassa. Hän oli kaksi eri persoonaa."

Kieli liittyy aivan konkreettisesti murhaan, sillä murhattu oli pajalaisten hyvin tuntema meänkielen vihaaja – ja hänen oma lapsuudenkielensä oli ollut meänkieli. Kieli on painokkaimmillaan identiteetin rakennusaines, oman kulttuurin keskeisin osa, ja yhteen ihmiseen voi mahtua montakin äidinkieltä. Romaanissa Therese julistaa olevansa kokonainen ja maailmankansalainen, mutta hän puhuu ruotsin lisäksi vain englantia, eikä juurikaan tunne omia sukujuuriaan. Hänen vastaparinsa on Esaias, meänkielen ja ruotsin lapsena oppinut, joka sanoo olevansa sataprosenttisesti sekä tornionlaaksolainen että ruotsalainen. Pajalassa Therese on kielipuoli, sillä hän ei ymmärrä meänkieltä. Kun kuski nimittelee auton eteen jolkottavia poroja piruiksi, niin Therese kuvittelee 'piru'-sanan olevan yhtä kuin poro.

Minä lievästi ärsyynnyin romaanin rönsyilystä. Vaikka rönsyt teemallisesti liittyvät romaaniin, niin juonta ne eivät vie eteenpäin. Esimerkiksi äkisti yhtenä lukuna on kysely aiheesta 'olisitko valmis tappamaan jossain tilanteessa' (vastaajina Therese, poliisimies Sonny ja Esaias). Toisaalta rönsyily tuo romaaniin tiettyä irtonaisuutta ja tarinallisuutta, joka ei ole ollenkaan pahasta. Niemi rakentaa romaanin maiseman tehokkaiden vastakohtaisuuksien varaan, on maaseutu ja kaupunki, miehet versus naiset, köyhyys ja yltäkylläisyys, "doppikopp" ja sushi, juuret ja juurettomuus, monikielisyys ja ummikkous. Huumori on vaikeasti luokiteltavaa lajia, mutta ainakin minuun vetoavat toteamukset, joissa kehitellään hassuja yksinkertaisia mielikuvia. Esimerkiksi Theresen silmin pohjoisen miehet näyttivät perunoilta, "perunoilta lippis päässä ja perunoilta ilman lippistä", toisaalla romaanissa vietetään hetki porojen ajatusten parissa: "Hyvää ruohoa, ne ajattelevat. Nami nami."

Hyvä kirja, nami.

Kirjoitti: Luke

Linkkejä: Mikael Niemi wikipediassa suomeksi ja ruotsiksi
Kaltion artikkeli

Muuta mielenkiintoista: Pajalan kunta (suomeksi)
Meänkieli Pajalassa - tilastoja (meänkielellä)
Meänkielen kotisivu