453789.jpg
              Kuva täältä.
                   
Aluksi oli John Thaw, Kevin Whately ja Barrington Pheloung. Vasta sen jälkeen Colin Dexter ja sivujen rapina. Englantilainen näyttelijä John Thaw esittää nimihenkilöä Dexterin Oxfordiin sijoittuviin Komisario Morse –dekkareihin perustuvassa TV-sarjassa, jota tehtiin vuosina 1987-2000. Kevin Whately puolestaan on komisarion uskollinen aisapari ylikonstaapeli Lewis ja Barrington Pheloung sarjan surumielisen tunnussävelmän säveltäjä. Sarja innosti heti seuraansa. Pidin sen rauhallisesta rytmistä ja päähenkilöistä, Oxfordin maisemat ja usein yliopistomaailmaan sijoittuvat tapahtumat viehättivät. Pidin sarjasta niin paljon, että luin ensimmäisen Morse-suomennoksen niin pian kuin mahdollista.

Ensimmäinen Morse-suomennos ilmestyi vuonna 1991. Neidonmurha (The Wench is Dead, 1989) oli tyypillinen aloitus dekkarisarjojen suomentamiselle, teos näet ei suinkaan ole sarjan ensimmäinen osa vaan kahdeksas. Neidonmurhan jälkeenkin kirjat on julkaistu satunnaisessa järjestyksessä, ensimmäiset viimeisten joukossa. Komisario Morse-dekkareita on ilmestynyt kaiken kaikkiaan 13 sekä lisäksi yksi novellikokoelma. Novelleja ja yhtä dekkaria (The Secret of Annexe, 1986) lukuun ottamatta kaikki on suomennettu. Sarjan aloitusosa Viimeinen bussi Woodstockiin (Last Bus to Woodstock, 1975), jossa Morse tapaa ensimmäisen kerran ylikonstaapeli Lewisin, julkaistiin vasta vuonna 2003. Siihen mennessä oli julkaistu jo kahdeksan Morse-teosta, mukaan lukien viimeinen osa Katumuspäivä (2000; The Remorseful Day, 1999), jossa Morse poistuu näyttämöltä. En ymmärrä suomalaisten kustantajien kummallisia julkaisujärjestyksiä. Halutaanko tarjota jokin täky keskeltä ja tarttua ensimmäisiin vasta sarjan vakiintumisen jälkeen? No, eivätpä TV-sarjankaan osat noudata teosten julkaisujärjestystä.

Neidonmurha on sukua Josephine Teyn klassikkodekkarille Ajan tytär (The Daughter of Time, 1951), jossa sairaalaan joutunut poliisimies alkaa ajan kuluksi ratkoa kaukaiseen menneisyyteen sijoittuvaa rikosta kirjallisten lähteiden avulla. Ajan tyttäressä Alan Grant pohtii murhauttiko Rikhard III veljenpoikansa, Dexterin Morse tyytyy ratkaisemaan sadan vuoden takaista jokialuksella matkustaneen varattoman nuoren naisen murhaa. Jännite kulkee Morsen sairaalaelämän ja kirjojen ja arkistotietojen kautta rakentuvan historiallisen tarinan välille. Mitään jännittävää ei tapahdu, mutta paljon mietittävää ja purtavaa lukijalle Dexter tarjoaa. Sairaalan petissä ratkaistava rikos on kiehtovaa seurattavaa, Morse joutuu miettimään mm. sadan vuoden takaisia matkalippujen hintoja, aikatauluja sekä tuon ajan ihmisten pituuksia. Neidonmurha on hyvin kirjallinen dekkari ja juuri siksi niin kiinnostava.

Minua onkin Morse-dekkareissa viehättänyt juuri monenlaisten kulttuuriviitteiden, ennen kaikkea musiikin ja kirjallisuuden, käyttäminen. Usein viitteet myös johdattavat rikoksen ratkaisun jäljille. Antiikin klassikot ja myyttiset hahmot, englantilainen runous sekä Raamatun sitaatit vilahtelevat Morsen puheessa, onhan hän opiskellut klassisia kieliä yhdessä Oxfordin yliopistoista. Morse onkin kiinnostava yhdistelmä kliseistä dekkaripoliisia ja persoonallista kultivoitunutta oppinutta. Ateriansa oluella ja viskillä korvaava poikamies harrastaa intohimoisesti sanaristikoita, ratkoo usein keskeisten hahmojen henkilöllisyyksiä anagrammien avulla, ajaa upealla Lancialla (TV-sarjassa punaisella Jaguarilla), tietää kaiken Wagnerin oopperoista ja koko lailla paljon muustakin oopperamusiikista, osaa siteerata runoja kreikaksi ja latinaksi. Rakkauselämässään usein pettynyt Morse tuntee suurta vetoa naisiin ja naiset – varsinkin nuoret naiset – ihmettelevät jatkuvasti, miksi keski-ikäisen, vatsan kohdalta pehmeän komisarion terävä, mutta samalla haavoittuva sininen katse saa heidän polvensa pehmeiksi. Erityispiirre teoksissa on se, että Morsen etunimi oli pitkään salaisuus. Etunimeään Morse ei helposti kerro edes naisystävilleen. Lukijoille Morsen häpeämä nimi paljastettiin vasta toiseksi viimeisessä dekkarissa Niin musta kuin multa (1997; Death is now my neighbour, 1996). Komisario on Endeavour Morse.

TV-sarjassa Morsen kulttuuriharrastus (kirjallisuus ja oopperamusiikki) näkyy Dexterin kirjoihin perustuvissa osissa. Myöhemmissä, vain kirjailijan luomiin hahmoihin perustuvissa jaksoissa, keskitytään oopperamusiikkiin ja kuorolauluun. Dexterin oppineisuus ei näissä osissa juuri näy – kirjailijan itsensä sen sijaan voi bongata liki jokaisesta jaksosta. Hän on se ystävällisen menninkäisen näköinen pyöreäpäinen mies, joka istuu Morsen lähellä milloin pubissa tai konsertissa. Pitkän elokuvan mittaiset Morset ovat taattua brittilaatua, jossa draama rakentuu lähinnä Morsen ja Lewisin välisistä keskusteluista pubeissa ja poliisilaitoksella, kuulusteluista ja Morsen koti-illoista.

                 453757.jpg
                  Colin Dexter  Kuva täältä.
 
Dekkareiden siirtäminen TV-sarjaksi on usein lukijan mielestä ongelmallista, koska pääosaan valittu näyttelijä ei välttämättä vastaa omaa kuvaa dekkarisankarista. Morsen suhteen ei minulla ollut ongelmaa. John Thaw'n Morseen ja Kevin Whatelyn Lewisiin tutustuin ensin ja he ovat vastanneet täydellisesti kirjoista löytämiäni hahmoja. Vasta nyt katsottuani urakalla sarjan osia DVD:ltä ja luettuani dekkareita sarjan rinnalla, olen huomannut eroja. Thaw'n esittämä Morse on kirjojen kollegaansa siloisempi, vaikka terävässä katseessa on samaa. Kirjojen komisario on myös sähäkämpi ja usein hänen kasvoilleen leviää onnellinen ilme hänen saatuaan käteensä oluttuopin tai oivallettuaan jonkin tärkeän seikan tutkimastaan jutusta. Hän on myös hanakampi antautumaan vaistonsa ja mielikuvituksensa johdateltavaksi kuin TV-sarjan komisario.

Kevin Whatelyn ylikonstaapeli Lewis on hyvin samanlainen kuin kirjoissa. Lewisin maanläheisyyden, rehellisyyden ja ystävällisyyden Whately onnistuu välittämään erinomaisesti. Lewis ei harrasta korkeakulttuuria eikä hän useinkaan ymmärrä Morsen kulttuurisia viittauksia, mutta hänen panoksensa rikosten ratkaisuihin on oleellinen. Lewis lienee Morsen läheisin henkilö eikä komisario haluakaan työskennellä ilman ylikonstaapeliaan, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ja jonka seurassa Morse pystyy ajattelemaan rauhassa. Morsen kuolemaan päättyneen TV-sarjan jatkoksi on tehty Lewisin ympärille rakentuvaa uutta sarjaa Lewis. Olisikohan sarjaa mahdollista nähdä Suomen televisiossa?

Dexter on onnistunut tekemään Morsesta ja Lewista hyvin kokonaiset hahmot, joiden seurassa viihtyy. Hahmot kantavat niin hyvin, että Dexterin innon laittaa komisarionsa vaeltelemaan tutkimuksellisille sivupoluille kestää hyvin. Vaikkei rehdin Lewisin tavoin aina ymmärtäisikään minne ja miksi komisario ajatuksensa suuntaa, on Morsen mielikuvituksen laukkaa kiinnostavaa seurata.

                      453758.jpg
                      Kuva täältä.

Kirjoitti Tuima