Elmore Leonard: Tishomingon blues WSOY 2005.
Käännös: Jukka Saarikivi.
Alkuperäinen nimeke Tishomingo Blues, ilmestymisvuosi 2002.

    Dennis kääntyi tasanteella tikkaisiin päin ja katsoi Missisippiä ja Arkansasia ja taivaanrannan himmentyvää valoa. Hän halusi katsoa alas, mutta ei halunnut pistää päätään esiin tikkaiden ylimmän puolan yli, koska pelkäsi toisen katsovan suoraan ylös häneen päin. Hän halusi uskoa heidän tulleen koko matkan hotellista nurmikon poikki huomaamatta häntä. Hän halusi hypätä, sukeltaa veteen kolmen metrin päässä miehistä niin täydellisesti, ettei siitä kuuluisi ääntäkään, ja pujahtaa sitten ylös altaasta ja juosta, juosta niin helvetisti.

Dennis Lenahan hyppää korkealta pieneen ja matalahkoon altaaseen - elääkseen. Lenahanilla on yhden miehen kiertävä show, tosin hän on alkanut pohtia vuosia, jotka hänellä on vielä mahdollista suoriutua näytöksistä. Eräänä päivänä hän tulee todistaneeksi murhan seistessään hyppytelineellä. Hänen väliaikainen avustajansa tapetaan kylmäverisesti. Kaiken lisäksi tappajat näkevät Lenahanin, ja tekevät sen selväksi. Toisaalta he jättävät sukeltajan rauhaan. Lenahan jää maisemiin ja päättää pitää matalaa profiilia. Samoihin aikoihin kaupunkiin ilmaantuu salaperäinen Robert, jonka tarkoitusperistä Lenahanin on vaikea saada selvyyttä. Jonkin ajan kuluttua Robert tekee sukeltajalle ehdotuksen, josta tämän on vaikea kieltäytyä. Sattumoisin Robertin, kuten lähes kaikkien kirjassa esiintyvien henkilöiden puuhat kiertyvät erään historiallisen sotanäytöksen ympärille.

    He olivat Jaguarissa matkalla takaisin Tunicaan Memphisin kautta, aurinko paistoi edestä ja molemmilla oli aurinkolasit silmillä.
   "Ymmärrät varmaan, että nämä sotanäytöksen osanottajat suhtautuvat asiaansa vakavasti", Robert sanoi. "Tarkoitan sen suhteen, kuinka tarkkoja ovat. He näkevät vaivaa mennäkseen oikeaan paikkaan, panevat sotilaspuvun ylleen, nukkuvat teltassa maassa, valmistavat ruokaa avotulella. Täytyy olla vakavissaan, että tekee sellaista. Eivät ne tykkää harrastelijoista, joilla on Speedot villahousujen alla. Tajuatko mitä minä sanon?"
   "Ottavat asian vakavasti."
   "Tosi vakavasti."
   "Eivät pelkästään näytöstä."
   "Kaiken."

Tishomingon bluesin alkuasetelma on herkullinen ja teksti teknisesti taitavaa, mutta tämä ei ole mielestäni parasta Leonardia. Jäin kaipaamaan Leonardille tyypillistä hervotonta dialogia (yllä pieni makupala) ja konnien pieleen menneitä projekteja. Lukijana mietin onko Leonard on saanut alkusysäksen kirjan kirjoittamiseen tarinoista, joita liikkuu näiden näytösten liepeillä. Aihepiiri olisikin herkullinen, mutta jostain syystä Leonardin tarina ei saa siipiä alleen. Lisäksi askarruttaa asetelman "hyvät-vastaan-pahat" puuttuminen. Lukijana aloin protestoida sitä vastaan, että jouduin samaistumaan melko yksipuolisesti alamaailman tyyppeihin. Päähenkilö Dennis Lenahan jää harmillisen ohueksi ja värittömäksi hahmoksi, ja hänen rinnalleen kiilaa Robert Taylor, fiksu ja lipevä tummaihoinen mies. Robert ei kuitenkaan, salaperäisyydestään huolimatta, ole tarpeeksi kiinnostava täyttääkseen Denniksen jättämän tyhjiön. Sukeltajan elämä muuttuu teoksen myötä, mutta lukijana olisin halunnut tietää jotakin miehen sisäisistä prosesseista. Myös kirjan loppuratkaisu jäi vaivaamaan.

Tishomingon bluesin (2002) jälkeen vuonna 1925 syntyneeltä Leonardilta on julkaistu 3 muuta romaania, A Coyote's in the House, Mr Paradise ja The Hot Kid. Toukokuussa julkaistaan Leonardin viimeisin: Up in Honey's Room.

Linkkejä:

Tishomingon bluesin esittely WSOY:n sivuilla.
Elmore Leonardin viralliset kotisivut
Tishomingo Blues Elmore Leonardin kotisivuilla
Elmore Leonard/Wikipedia
10 questions for Elmore Leonard/TIME/Philip Elmer-Dewitt

Kirjoitti: Maria