462922.jpg

 

Novellikokoelmassaan Yöpaikka (Gummerus 2006) Janne Huilaja esittelee sarjan miehisiä jukuripäitä, sivussaeläjiä, saitureita, itsemurhakandidaatteja, psykopaatteja, ketkuja, avuttomia, kiusanhenkiä ja humoristeja. On myös naisia, vaikkakin vähemmänpuoleisesti.

Huilajan miehet ottavat tämän tästä mittaa toisistaan ja nokittelevat. Samoillaan soilla ja liikutaan luonnossa. Eletään pikkukaupungin elämää, vietetään aikaa paikallisessa baarissa tai armeijassa.

Novellissa "Punainen Nissani" Viljamilla on uusi auto, silmäterä. Kova paikka kyytiä vonkuvalle Pätkälle ja Sulolle, kuinkas muuten:

   --- Viljami nousi autostaan ja sulki oven sievästi painamalla. Se kiersi auton edestä välinpitämättömän näköisenä mutta ei malttanut olla hipaisematta ohimennessään punaisena hotavaa konepeltiä. Pätkältä pääsi naurahdus, sitten se rykäisi asiallisemman ilmeen.---

Huilaja katselee maailmaa Viljamin persoonan kautta ja pääsee näin kommentoimaan erinäisiä ilmiöitä. Yksi niistä on "saksalaiset tuontiautot".

--- Hän pani tyytyväisenä merkille, että pihassa ei ollut ainuttakaan yhtä tuoretta tapausta kuin tämä hänen. Pari muka mersua mutta nekin parempituloista leikkivien kuusisataa tuhatta ajettuja, Saksasta tuotuja ja mittareista runkattuja ---

Novellissa "Pesonen" suurena valehtelijanakin tunnettu Pesonen kertoo tarinan sokeasta ja halvaantuneesta kaivonkaivajasta, jonka saituus on saavuttavut legendaariset mitat:

--- ja Pesonen kertoi: - Kattos kun eihän se syntymäsokeakaan ollut vaan kaivoshommissa sillä se näkökin meni. Ja syy oli se kun se oli niin perkeleellisen pihi. Se kun joutu aina silloin tällöin räjäyttelemään kaivoissa kun tuli isoja kiviä vastaan, niin se ei raaskinu käyttää paljon tulilankaa vaan pisti aina semmosen pikkilillin mittasen pätkän että juuri ja juuri ehti alta pois. Mutta kaksi kertaa se ei ehtinytkään. Ensimmäisellä kerralla meni silmät ja toisella jalat. Kattos vaikka se meni vanhemmuuttaan vielä kömyräksikin niin se ei jatkanut lankaa ollenkaan, ja sille alko käymään niin, että puoli miestä oli vielä kaivossa kun jämähti.---

Myös novellissa "Arvaus" miehet ottavat toisistaan mittaa. Kettunen erehtyy ampumaan poliisien houkutuslintua, joka ei tietenkään putoa puusta kuten kuolevan teeren pitäisi. Mies kuitenkin keksii keinon livahtaa poliisien otteesta. Pisimmälle jekkuilussa ja vastaanhangottelussa menee alokas novellissa "Sadan vuodan armeija". Hän makailee lavitsalla alikersantin määräyksiä uhmaten, ja vastaa käskyihin: "En mie viitti" ja "Mutta käy sie jos ne on niin kovasti tärkeät."

Miehillä on myös kokemuksia väkivallasta ja kuolemakin vierailee Huilajan tarinoissa. Mustalla huumorilla maustetussa novellissa "Määkin kalassa" minäkertoja tai "mää" joutuu erikoiseen onnettomuuteen polkypyörällä ajaessaan. Pyörä lentää ojaan, mutta mies jää jalka katkenneena roikkumaan jonnekin sillan ja veden väliin.

    Säikähdin mää tietenkin melkolailla ja meinasin hätääntyä ja vähän pyörtyäkin, kun oon aina ollut tommosille heikko, mutta sitten mää päätin rauhottua ja aattelin, että nyt mun pitää vaan miettiä mitä tehdä. Ja sen mää ymmärsin heti, että apua mun pitäis saada. Mutta kun kello oli vasta vähän yli kolme aamulla, niin ei siellä ollut ketään liikkeellä mun lisäksi, niinkun ei semmosessa pienessä kylässä oikein mihinkään aikaan. Ja kun mää olin aina ollut vähän hiljainen mies niin en mää viittiny ruveta huutamaankaan kun aattelin, että kyllä siihen kumminkin joskus joku tulee. ---

Novelleissa "Kuulas syyspäivä", "Lähtö" ja kokoelman niminovellissa "Yöpaikka" liikutaan tummissa ja syvissä vesissä. Henkilöiden käytös on toisinaan arvaamatonta ja heistä löytyy psykopaattistakin kylmyyttä. Niminovellin "Yöpaikan" loppuratkaisu on mielenkiintoinen.

Huilajan kokoelma on mukava lukukokemus. On maistelisi voileipäpöytää, josta löytyy erilaisia makuja sopivassa mittasuhteessa toisiinsa. Novellit ovat lyhyehköjä ja niissä siirrytään ajasta, paikasta ja henkilöstä vaivatta toiseen. Jonkinlaista tuntumaa erilaisiin murteisiinkin lukiessa tuli. Joitakin itselle vieraita sanoja piti arvuutella, mutta ei häiriöksi asti.

Kirjailijalta on aikaisemmin ilmestynyt Kolmijalkainen kettu (1999), Korman talo (2002), Karkuri (2004), ja Jemekka (2005).

Yöpaikan esittely Gummeruksen sivustolla.
Janne Huilajan esittely Gummeruksen sivustolla.

Kirjoitti: Maria