KUVIA HÄNEN KODISTAAN KYMMENEN VUOTTA SITTEN

Kylpyhuone

Vesi valuu, ammeen reunalla on likainen hiussolki

Jos tänne tulee joku, kerron
kuinka monta kertaa olen halunnut hukkua

jättäytyä rajattoman veden varaan, liueta
ammeen kokoiseen hiljaisuuteen
kartattomaan mereen

Mutta kukaan ei tule, kylpyhuone on yksityinen tila
Peili niin sumea ettei sielläkään ketään

Alakerta

Pirtin takana tikka hakkaa päätään seinään,
hullu käki kukkuu viisitoista kertaa päivässä.
Kumpaa se tarkoittaa, kuolemaa vai häitä
kivien väliin on pingotettu kapea kuva, veden kantaja
se joka antaa antaa vaan, unohtaa itsensä aina.

Tyhjennän kupista kuivuneen veren, taitan saunakukan

mutta terälehdistä ei kannata laskea myönteisiä vaihtoehtoja,
se on niin avuton tässä
valintojeni edessä juuret ilmassa.

Harakka, resuinen pappi lukee madoille luvut.

Nurkkapöydällä kuva naisesta kapeassa hameessa

Hän kopautti kenkiensä korot asvaltille
kuin olisin tehnyt niin aina.
Reunoistaan punerva kaupunki,
tietääkö se kuinka paljon hän on sitä odottanut:

Teatterisalin hämärässä hän syöttää lapsilleen ranskanpastilleja
Näyttämöllä Edith Piaf kädet lanteilla, kuolemaa ei ole –

Makuuhuone aamulla klo 06.15

Heräämisen aikaan
muistan että paikkakunnan nimi oli Valtimo
ja sinä kerroit hytisten aamuyössä miten olit uinut lammen päästä päähän

kiersit kuin Bergmanin kamera kasvojeni rantoja
Avaruus laajeni, oli niin kylmä että vaikea puhua

Älä sinä pelkää, pidän sinut kyllä tupakassa
ja hyvässä valossa, varjelen kyynelenmuotoisen lammen
jossa uit pienenä syvälle mutta sitten et enää

varjelen kaiken, ranteittesi siniset joet.

Eteinen

Että sinä typerys menit valitsemaan niin melankolisen laulun
lähtösi ajaksi, ei kukaan voi kuunnella niin kornia hautajaismusiikkia

sen sinä kyllä tiesit. Nauroin sille sinun kanssasi pitkään

kunnes muistin ettei sinua enää ole.