474084.jpg

 

 

Tulevaisuuden vanhus saattaa hyvinkin asua älykodissa. Tietotekniset ratkaisut tarjoavat monenlaista tukea, kun asukkaan toimintakyky iän myötä alenee.

Älykodin perusideaan kuuluu, että se mukautuu helposti asukkaan muuttuviin tarpeisiin.

Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä jatkaa nousuaan. Näyttää siltä, että tulevaisuuden vanhukset ovat nykyistä pidempään hyväkuntoisia ja aktiivisia. Sairauksien puhkeamista on kyetty lykkäämään ja sairauksia osataan hoitaa tehokkaasti.

Korkea ikä kasvattaa väistämättä esimerkiksi tapaturmariskiä sekä äkillisen sairauskohtauksen mahdollisuutta.

Yhteiskunta ei selvästikään aio panostaa vanhusten hoivaan merkittävästi nykyistä enempiä henkilöstöresursseja. Hoivatyön matalapalkkaisilla aloilla ennustetaan työvoimapulaa. Päättäjät panevat toivoaan maahanmuuttajatyövoimaan sekä uuteen tekniikkaan. Nähtäväksi jää, ovatko kaavailut oikeaanosuneita. Itse panostaisin enemmän suureen sukuun, hyviin perhesuhteisiin ja ystävyyteen.

Tulevaisuudessa moni vanhus joka tapauksessa asuu älykodissa, jos kaavailuihin on uskominen.

Jos pahimmat pelot toteutuvat, tietotekniikka mahdollistaa sen, että ikäihminen saa nykyistäkin persoonattomampaa hoivaa. Parhaassa tapauksessa tietotekniikka on valjastettu palvelemaan ihmisiä ja tulevaisuuden vanhukset saavat tarvitessaan asiantuntevaa hoivaa ja hoitoa.

Viihtyisyydestä tinkimättä

Lehtien ja netin asuntoilmoituksissa ei vielä ole älykotimarkkinoita. Älykkäät ratkaisut tulevat ensin toimistoihin, mutta heti sen jälkeen vanhusten asumiseen.

Vanhuksen älykoti ei välttämättä ole kromattu konehuone. Eikä se edellytä asukkaaltaan tietotekniikan hallintaa. Tekniikan voi jättää älykotihuollon ammattilaisille. Tietokone ei välttämättä hallitse näkymää. Se on valoissa, ilmastoinnissa, turvajärjestelyissä, kodinkoneissa, viestinnässä, vaatteissa ja tietysti viihde-elektroniikassa.

Käyttäjälle laitteet ovat helppoja, monia ohjataan äänellä. Moniin asioihin ei tarvita edes käskyä: puuro ei pala pohjaan, valot syttyvät ja sammuvat tarpeen mukaan, lämmitys ja ilmastointi säätyvät kuin ajatus.

Oma koti kullan kallis

Työvoimahallinnon visioissa kotihoidon case manager järjestelee vanhukselle palveluja sopimusten ja hoidontarpeen mukaan. Vanhus keskustelee hänen kanssaan kodin viihdekeskuksen tai kännykän välityksellä.

Potilaita hoidetaan nykyistä useammin kotona. Diagnoosit ja apu tulevat usein osittain tietoverkon kautta. Hoitaja tulee paikalle tarvittaessa, mutta lääkäri tai laboratorio saattavat tosiasiassa olla vaikka Intiassa. Terveydenhuolto tilaa palveluja sieltä, mistä saa henkilökuntaa.

Turvaa tarpeen mukaan

Kun vanhuksen toimintakyky laskee, älykotiin asennetaan uusia ominaisuuksia.

Tulevaisuuden turvaranneke osaa tarvittaessa mitata veren sokeria ja pyytää apua.

Kodin henki" tietää ovella, kenen on lupa tulla sisään ja koska.

Valvontakamerat kuitenkin loukkaavat ihmisen yksityisyyttä. Tuskinpa moni tahtoo, että jossain etävalvomossa tarkkaillaan hänen yksityiselämäänsä; siksi hätätilanteiden varalle etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Silti epäilemättä jossain vaiheessa valvontakameratkin otetaan käyttöön, sillä hoivaa ei ehkä ole saatavilla riittävässä määrin.

Verkostot tuovat laatua elämään

Pelkkien Suomi-filmien tai rock´n rollin klassikoiden parissa ei jaksa montaa päivää masentumatta, mieleinenkin viihde on vain viihdettä.

Myöskään virtuaalinen läsnäolo ei riitä. Tietoverkot ja verkostomanagerit eivät, onneksi, voi yksin hoitaa vanhuksia. Ihminen tarvitsee oikeita ihmisiä. Vaikka teknologit rakentavat automatisoitua hoivaa, kotihoidon on tultava myös oikeasti paikalle. Ammattihenkilökunta ei korvaa ystäviä eikä sukua. Sosiaalinen pääoma on meille vanhuuttamme ajatteleville ihmisille erittäin tärkeää. Viisas ihminen sijoittaa elämänsä aikana hyvissä ajoin tulevaisuuteen: hakee samanmielisten ikätovereiden seuraa, auttaa apua tarvitsevia ja pitää yhteyttä läheisiinsä.

Itse olen miettinyt, että olisi mukavaa asua vanhana mummona lähellä niitä mukavia luovia ystäviä, joiden kanssa olen viimeksikuluneen kymmenen vuoden aikana työskennellyt. Taideharrastuksia ja viestintää olisi mukava jatkaa yhdessä veilä silloinkin, kun mahdollisesti on päässyt eläkkeelle, jos tästä freelancer-putkesta joskus on varaa jäädä eläkkeelle.

Tulevaisuuden arkea:

Itsestään säätyvä valaistus ja viihde. Koti tunnistaa henkilön ja säätää valaistuksen ja viihde-elektroniikan ennakko-ohjelmoinnin mukaan.

Tietoverkkoyhteydet. Kotona on joko langaton verkko tai kaapeliverkko. Kotiverkko voidaan rakentaa vain asunnon sisäiseksi, mutta terveyspalvelut vaativat internetyhteyden.

Älykkäät pinnat. Esimerkiksi VTT:lla on kehitetty sensoritekniikkaan perustuva varoitusjärjestelmä. Se hälyttää, jos vanhus kaatuu asunnossaan. Tieto välittyy case managerille ja apu tulee paikalle.

Älykkäät pakkaukset. Ne kertovat käyttäjälle, onko säilytyspaikka sopiva, huomauttavat, jos tuote pilaantuu tai uhkaa loppua. Pakkaumerkintöjen seuraaminen helpottuu.

Älykkäät vaatteet. Ne muuttavat ominaisuuksiaan ympäristön vaihtuessa. Vaikka muistamaton ihminen lähtee ulos säähän sopimattomissa varusteissa, vaate mukautuu olosuhteisiin. Vaatteita voidaan myös edullisin kustannuksin tehdä epätavallisissa asennoissa oleville ihmisille, kuten vuodepotilaille tai vammautuneille.

Virtuaalinen ovivahti perustuu biometriseen tunnistamiseen, se katsoo kohdetta silmiin tai tunnistaa sisään pyrkivän esimerkiksi sormen kuvioinnista tai äänestä.

Sanastoa:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

case manager = sairaahoitaja, joka järjestelee vanhuksen kotihoidon kokonaistilannetta

sensori = tunnistin, anturi


Lisää lukemista:


Teksti ja kuva:
 
Kirsi Myllyniemi
Vapaa toimittaja