627300.jpgOnko mahdollista kirjoittaa raskaista aiheista humoristisesti ja empaattisesti, ja vieläpä sillä tavalla koukuttavasti, että lukija ahmii kirjan pikavauhtia? Luettuani Aino Kontulan mainion Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja (Gummerus 2007) väitän että on. Teos on huumoriltaan sukua Sempé ja Goscinnyn Pikku Nikke-sarjalle. Kontulan teoksessa tosin luodataan syvemmältä, tartutaan kipupisteisiin - kuitenkin ilman että lukemisesta tulisi raskassoutuista.

Kertoja on 12-vuotias Niko Nyyssönen, jonka isä on lähtenyt palauttamaan lottokuponkia ja jäänyt sille tielleen. Perheen äiti lopettaa työnteon ja alkaa elää avustuksilla. Juhlintakin maistuu. Veli Robertillakin menee erinäisistä syistä lujaa...

Niko kokee koulussa kovia ja kotona on miltei aina nälkä. Kirja koostuu Nikon lyhyistä mutta sitäkin painokkaammista päiväkirjamerkinnöistä, kotielämästä ja tapahtumista koulussa (Tyrannosauruksessa), jossa on aina jotakin mielenkiintoista meneillään. Niko panee merkille myös ajankohtaiset tapahtumat (uutisoinnit) ja pitää "tietämättömyyslistaa", johon hän kirjoittaa kuulemiaan tai lukemiaan sanoja, joiden merkitystä hän ei tiedä.

"Sunnuntai, elokuun 20

KAIKKI NUKKUVAT VIELÄ KLO 12.00. Robert saattaa olla ulkona, koska huoneesta ei kuulu musiikkia.
   Jääkaappi on tyhjentynyt.
   Verotin säästöpossua ja kävin ostamassa Kivelän grilliltä makkaraperunat.
   Makoisa sunnuntairuoka. Jos olisin koira, olisin syönyt myös Kivelän käärepaperin.

Klo 13.15 soi ovikello ja naapuri ojensi muovipussissa sieniä. kiitin kohteliaasti.
   Äiti heräsi joskus keskipäivällä ja kirosi keittiössä. Kerroin, että sienet olivat rouva Kurkaselta. "Ei kiitos", äiti sanoi ja heitti sienet roskiin. "En halua viettää koko loppuelämääni munuaiskoneessa vain sen takia, että naapurilla on kypsä kaihi."

Noloa tunnustaa, mutta kaipasin Tyrannosaurukseen, koska siellä tarjoiltiin jo klo 10.45 ruokaa."

Teos luotaa nykynuorten mielenmaisemia. Kontulan huumori on usein mustahkoa, mutta samalla empaattista. Suosittelen kirjaa.

Aino Kontulan esittely Ajatus kirjat-sivustolla
Aino Kontula/Wikipedia

Kirjoittaja: Maria