627943.jpg

Luovaan toimintaan ja työhön liittyy myyttejä taiteilijoiden luomisentuskasta, eristyneisyydestä, kärsimyksestä ja kriiseistä, jotka ikään kuin pakottavat luomaan, synnyttämään jotakin uutta ja mystistä.

Miisa Jääskeläinen (2002) puhuu mielikuvista: "Hämmästyttävän usein taiteilijaa- - pidetään luovana, yksilöllisenä nerona, joka jumalaisen inspiraation vallassa - - tuottaa kuolematonta taidetta. Vähintäänkin kirjailija on punaviiniä kittaava baskeripää, jolle kaikki arkinen ja käytännöllinen on vierasta." Joku saattaa kokea kirjoittamisen kutsumukseksi, toinen taas tekee paljon työtä oppiakseen kirjoittamaan, jotta voi ilmaista itseään tai tuoda esille haluamansa sanoman.

Luova työ vaatii usein sisäisen tai ulkoisen ristiriidan, joka voi olla lapsuuden trauma, maailmankatsomuksellinen tai yhteiskunnallinen kriisi tai ihmissuhdeongelma. "Vaikkakin ristiriidat ja kriisit ovat välttämättömiä teosten käynnistiminä - - neuroosit tai konfliktit eivät tee kirjailijaa", Ritva Haavikko (1984) muistuttaa.

Kutsumuksenomainen sisäinen pakko ja motivaatio eivät yksistään synnytä tuloksia, vaikkapa laajaa romaania. Luovan kirjoittamisen oppaat kehottavatkin kirjoittamaan myös ilman inspiraatiota. Dianne Doubfire kirjoittaa (1987): "Kun totut säännölliseen työhön, huomaat luomisvireen paranevan sitä mukaa kuin teksti edistyy. Inspiraatio ei tule odotellen. Parempi kutsua se esiin aloittamalla työt."

Miisa Jääskeläinen tähdentää samaa. Ilman inspiraatiota voi tulla toimeen, eikä sen puutetta tai odottelua voi käyttää tekosyynä kirjoittamattomuudelle tai laiskuudelle. On siis päästävä aloituskynnyksen yli. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo, komppaa sananlaskukin. Klassinen tyhjän paperin kammo ja epäonnistumisen pelko vain lykkäävät kirjoittamista, rajoittavat luovuutta. Tommy Tabermann runoilee Luovuuden lumouksessa näin: "Luomisen historia/ on puutuneiden pakaralihasten/ ja jännetuppitulehdusten/ historiaa."

Vaikka kirjoittaminen onkin luovaa toimintaa, kysymys on myös työstä, johon tarvitaan erilaisia työkaluja. Sanat ja lauseet pulpahtelevat harvoin itsestään iloisesti paperille oikeaan järjestykseen. On luotava, mutta myös muokattava, järjesteltävä ja hylättävä luomuksiaan, aloitettava uudelleen alusta. Kirjailijantyöhön liittyy paljon esityötä, joka on muutakin kuin kirjoittamista: havainnointia aistit avoinna, tiedonkeruuta, muistiinpanoja, muistojen ja unien arkistojen kaivuuta, mielikuvituksen herättelyä, pohdintaa - luovaa työtä.


Viittaukset :

Haavikko, Ritva 1984: Luova kirjailija teoksessa Luovuuden ulottuvuudet. Toim. Haavikko, Ritva ja Ruth, Jan-Erik. Espoo: WSOY.
Jääskeläinen, Miisa 2002: Sana kerrallaan - Johdatus luovaan kirjoittamiseen. Helsinki: WSOY.
Tabermann, Tommy ja Jussi T.Koski 2002: Luovuuden lumous. Jyväskylä: Gummerus.

Kirjoittaja: Tiivi. Kirjoitus on julkaistu 25.5.2007 Äkämielen vartaloverho -blogissa, valokuva Tiivin ottama Delhissä 25.12.2006.