Linn Ullman: Armo
suom. Tarja Teva
WSOY 2004
Johan Sletten saa lääkäriltä pahanenteisen diagnoosin. Lääkärin puhuessa potilas pakenee todellisuutta miettimällä Mai-vaimonsa hiuksia, mutta sana "levinnyt" tunkeutuu ikävällä tavalla hänen tajuntaansa. Sanan merkitystä on vaikea tulkita väärin. Toinnuttuaan uutisesta Sletten on valmis taistelemaan syöpää vastaan, mutta sairauden eteneminen murentaa uskoa selviytymiseen. Ennen kaikkea Johan toivoo, että Mai, joka on ammatiltaan lääkäri, auttaisi hänet rajan yli sitten kun tilanne kävisi kestämättömäksi. Mutta Mai vaikuttaa haluttomalta edes keskustelemaan asiasta. Kun Johan leikataan, hänet ommellaan saman tien kiinni: mitään ei ole tehtävissä. Hän viettää viimeiset morfiininhuuruiset päivänsä sairaalassa. Kuolivuoteeltaan käsin Sletten tarkkailee laitosmaailmaa (jonka osaksi on tahtomattaan tullut) ja Mai-vaimoaan, josta hän löytää uusia ulottuvuuksia. Myös menneisyyden haamut käyvät juttusilla.
Armossa Linn Ullmann näyttää lahjansa tarinankertojana. Kertoja syventyy Slettenin ja Main (ja Slettenin ex-vaimon Alicenkin) elämään. Vakavan sairautensa vuoksi Sletten joutuu pohtimaan elämänsä mielekkyyttä ja arvokkuutta. Taidokkkasti annosteltu musta huumori keventää raskasta aihepiiriä. Ilokseni panin merkille, että Johan Slettenissä on jotain hyvin samanlaista kuin Torgny Lindgrenin iäkkäissä mieshahmoissa teoksissa Kimalaisen mettä ja Pylssy. Toisin sanoen Sletten on varsinainen persoonallisuus - samaan aikaan piikikäs ja herkkä, murenevainen... kuolevainen.
Kirja käsittelee vaikeita aiheita, sairautta, kuolemista ja eutanasiaa, taitavasti. Ullmanin teos singahti oitis lempikirjalistani kärkipäähän.
"Hänen alaston sinivalkoinen vanhanmiehenruumiinsa puettuna vihreään leikkauspaitaan eikä mitään alla. Penis, kivekset, pakarat... kaikki näkyvillä. Kuin isoksi kasvanut lapsi perintöpyhäkoltussa, hän ajattelee ja kiskoo leikkauspaitaa alaspäin. Jopa silloin kun aivot pursuavat rauhoittavaa ainetta, jota annetaan ennen nukutusta, hän muistaa kiskoa leikkauspaitaa alaspäin. Miksi leikkauspaidat eivät peitä kaikkein olennaisimpia, kaikkei henkilökohtaisimpia paikkoja? Johan Sletten on aina halunnut pitää tietyn etäisyyden ihmisiin. Nyt hän makaa tässä ja paljastaa sukuelimensä kuin mikäkin merikukka.
Vihreäpukuiset eivät huomaa häntä.
Vihreäpukuisilla ei ole kasvoja, vain kädet, loputtoman monta kättä, aivan kuin ne kaikki olisivat osa samaa ruumista. On kuin minua hoitaisivat valtavan, vihreän mustekalan kädet, Johan ajattelee ja avaa suunsa kertoakseen sen heille, mutta suusta ei tule yhtään sanaa. ---"
Armon esittely WSOY:n sivustolla
Linn Ullmanin esittely WSOY:n sivustolla.
Kirjoittaja: Maria
Kommentit