973325.jpgKiinnostuin Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen kirjasta Mennään jo kotiin (Tammi 2007) lukiessani siitä Helsingin Sanomista joku aika sitten. Minäkin olen kirjan tekijöiden tavoin ihmetellyt sisustuslehdissä esiteltyjä puhtaan valkoisilla huonekaluilla sisustettuja ikisiistejä lapsiperheiden koteja, noita kuvankauniita asuntoja, jossa jokainen esine on tarkkaan harkitulla paikallaan ja ainoat elämänjäljet ovat muutamat ajan patinan alta pilkistävät naarmut perintöpiirongin kyljessä. Vilkaisu omaan ympäristöön on kertonut aivan toisenlaisesta sisustustaidosta, mutta elämisen merkkejä, suoranaisia läiskiä ja röykkiöitä, on ollut sitäkin enemmän.

Savolainen ja Katajavuori näyttävät kirjassaan sisustuslehdistä poikkeavan todellisuuden. Parikymmentä eri perhettä päästi Savolaisen piirtämään kotiaan, jota kuvittajan toivomuksesta ei saanut siivota. Kuvissa kodit näyttäytyvät arkiasussaan. Lelut ovat levinneet lattialle, sängyn edessä seisoo tyhjä pyykkikori pyykit korin ympärille lattialle heiteltyinä, dinot ovat vallanneet olohuoneen kirjahyllyn, keittiön tiskipöydät tursuavat astioita, keinut kiikkuvat oviaukoissa, kylpyammeen yläpuolella on pyykkiä kuivamassa, tavarat eivät ole suorassa ja järjestyksessä. Miten kodikasta, miten tunnistettavaa! Savolaisen kuvat ovat hyväntuulisia ja värikkäitä, arkea lempeästi katselevia. Katajavuori on kirjoittanut jokaiseen kuvaan tarinan, jossa kuvan lapsi kertoo omin sanoin elämästään ja asioistaan. Kertomukset ovat mainioita, ne naurattavat ja mietityttävät – miksei tosiaan kukaan kiipeä kerrossängyn yläpetille vierinukuttamaan, vähänkös se oikeasti on eppää.

Mukana on yksi maahanmuuttajaperhe ja muutama adoptiolapsi, yhdellä tytöllä on kaksi kotia. Elämän monimuotoisuus on läsnä, mutta kaipasin mukaan maalaistalon lapsiperhettä. Kaikki asunnot vaikuttavat kaupunkilaisilta, vaikka keittiön nurkassa olisikin puilla lämmitettävä hella. En tiedä mistä käsitykseni johtuu. En kai oikeasti oleta lehmän kurkistavan maalaistalon ikkunasta sisään?

Mennään jo kotiin sopii arjesta ja sisustamisesta kiinnostuneille aikuisille, sitä voi lukea ja katsella kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta, sen tarinoita voi lukea satuina ja kuvista voi lasten kanssa etsiä tuttuja esineitä. Hyvin viehättävä kirja! Voisivatkohan Savolainen ja Katajavuori suunnistaa seuraavaksi sinkkujen, lapsettomien pariskuntien ja eläkeläisten koteihin?

- Tuima

Kirjan kansikuva täältä.

Salla Savolainen
Riina Katajavuori