312528.jpg
Juri Nummelin
on paitsi Pulpetti-blogin kirjoittaja, myös etunimistä paljon kirjoittanut tietokirjailija.
Uusin nimiä käsittelevä teos Aarnu, Evena, Vinjami (yhdessä Elina Teerijoen ja Rea Lehtosen kanssa) esittelee 1700 nimiehdotusta eli nimiä, joita ei ole Suomessa vielä käytetty. Kirja on ilmestynyt 2006 Nemon kustantamana. Nonon pyynnöstä Nummelin etsi arkistostaan artikkelin omapäisestä etunimien keksijästä Rauha Hammarista ja hänen etunimiehdotuksistaan. Hammarin Valionimet -kirja on herättänyt huomiota muuallakin, esimerkiksi Tiina Aalto on kirjoittanut siitä Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa.


Rauha Hammar paransi suomalaista nimistöä


Kirpputorilta tarttui käteen omituinen kirja: Rauha Hammarin Valionimiä. Paksu pahvikantinen kirja koostuu vuosina 1943-1949 ilmestyneistä nimikalentereista, jotka Hammar oli omalla kustannuksellaan julkaissut.

Kirja on vaatimatonta ulkoasuaan kummallisempi: Hammarin nimikalenterit koostuvat nimistä, jotka ovat hänen mielestään parempia kuin suomalaisessa kalenterissa olevat nimet. Hammarin mukaan suomalaiset nimet eivät ole suomalaisia, vaan suurimmaksi osaksi vierasperäisiä. Hammar kirjoittaa jo vuonna 1943: "Almanakan muukalaisten marttyyrien nimistä suomalaisia muovailtaessa on syntynyt sanoja, joilla ei ole kielemme muotovalmista ajatusta, soinnun kuvaannollisuutta tai lausunnan vauhtia. Usein nämä tekeleet ovat meistä kummallisempia kuin alkuperäinen muoto." Hammar mainitsee mm. Mannan (= Amanda), Hetan (= Hedvig) ja Rikun (= Rikhard). Mitähän Hammar sanoisi nykyisistä Charlotoista ja Maxeista!


Uudet nimet sukukielistä

341155.jpgHammar asetti pyrkimyksekseen suomalaisten nimien muuttamisen tai ainakin parantamisen. Hammarissa on aimo annos nationalistia: hän hyväksyisi nimikieliksi vain suomen ja sen sukulaiskielet, eestin, unkarin, ostjakin ja muita. Hammar hyödyntää myös karjalanmurteisia nimiä, mutta villein ja nyttemmin omituisin veto on ollut pitää turkkia yhtenä suomen sukulaiskielistä. Hammar vieläpä väittää, että tämä on "nykyisten tutkimustulosten" mukaista.

Ilmeisesti Hammaria ja joitakuita muitakin on hämännyt se, että turkissa käytetään ä- ja ö-kirjaimia. Hammar tarjoaa kuitenkin suomalaisten käyttöön mm. tytön nimiä Ajhan ja Alide.

Hammarissa oli selvästi muutenkin itseoppineen tiedenaisen vikaa - vai pitäisikö sanoa Pelle Pelottoman? Hän puhuu monissa kohdin omasta laulufysiologiastaan, jonka opettaminen kouluissa ja yliopistoissa on saanut ihmiset hermostumaan. Yliopiston kirjaston tietokannat tietävätkin kertoa, että Hammar väitteli 1900-luvun alussa Berliinissä ja nimenomaan äänenmuodostuksesta. Mitä hänen laulufysiologiansa sitten on, jää hämäräksi.

Omia sävellyksiään Hammar on kuitenkin nimikalentereihinsa pannut - "Heimohymnissä" lauletaan muun muassa näin: "Sun uumenies yössä juuret versovat maisen heimojyvän, sa haastat taiten taiat suuret Turanin laulun sointusyvän."


Nimineuroosi pahenee

341156.jpgEnsimmäiset nimikalenterit vaikuttavat vielä kohtalaisen selväjärkisiltä. Turkkilaisia nimiä ei ole montakaan ja suurin osa nimistä vaikuttaa käyttökelpoisilta. Vastapainoksi vuodelle 1943 on kuitenkin tarjolla semmoisiakin nimiä kuin Ongelma (3.5.) ja Viesti (6.4.).

Hammarin nimistä on joskus vaikea sanoa, ovatko ne tytön vai pojan - mikä esimerkiksi tekee Ongelmasta tytön nimen, niin kuin Hammar asian ilmoittaa? Tietysti se, että Ongelma on hänen mukaansa tarkoittanut arvoitusta. Nykyään sellaista nimeä Hammarkaan tuskin uskaltaisi ehdottaa. Viesti taas on pojan nimi.

Valionimien kirjoittajaa on helppo epäillä jonkinasteisesta neuroosista. Sanoilla leikkiminen ja niiden väänteleminen on sittemmin diagnosoitu jonkin pakkoneuroosin oireeksi. Jos kehen niin Hammariin diagnoosi sopii. Nimikalenterit pahenevat vuosi vuodelta - vuoden 1948 kalenteri koostuu lähinnä loputtomista nimiluetteloista, joissa Hammar vain on vaihtanut sanojen tavuja keskenään tai korvannut kirjaimia toisilla. Näin esimerkiksi uskomattomassa litaniassa maaliskuun yhdeksännelle: Aavo, Auvino, Auvo, Aveino, Aveo, Aava, Auvone, Auvi, Avuine, Avie. Entäs saman kuun neljästoista: Maitelo, Mieko, Monni, Muokki, Myötelö, Maidelma, Maike, Monna, Muoke, Monikka.

Viimeisessä nimikalenterissaan vuodelle 1949 Hammar ei enää välitä ilmoittaa alkuperäiskieliä, joista hän on nimet napannut. Sitä ennen hän oli tunnollisesti kirjannut ylös jokaisen esiintymän ja vieläpä selittänyt kaikki sanat.
Vuodelle 1949 nimet ovat jo aikamoisia: edelleen maaliskuu, nyt kuun toinen päivä: Kanervo, Karoni, Kernavo, Korani, Kunervo, Kanerva, Kareda, Karnoja, Kernoja, Kiärda, Kunerva! Kuinka moni ilkeäisi antaa lapselleen nimeksi Korani?

Ei silti pidä tuijottaa liikaa Hammarin keksimiin käsittämättömiin nimiin. Kirjassa on paljon hyvää ja osa nimistä on sellaisia, että niistä voi hyvin kysyä: miksei tämä muka kelpaisi nimeksi? Osa nimistä on sittemmin, ilmeisesti tyystin ilman Hammarin vaikutusta, tullut kalenteriin ja suosituiksikin nimiksi.

Hammar tosin onnistuu pilaamaan nimikalenterinsa sirottelemalla sekaan sellaisia ehdotuksia kuin Peld-Oaive (tytön nimi, 2.4.), Ratto (tytön nimi, 10.4.), Yrkä (pojan nimi, 1.10.) ja Öntyri (pojan nimi, 9.8.). Osa vaikuttaa tyystin absurdeilta nykyään - mitä pitäisi ajatella nimistä Somali ja Homo? Hammar tosin selittää asian parhain päin - somali on hellittelymuoto somasta ja homo tarkoittaa suurta vanhaa naista. Epäilys jää silti itämään. Erityisen hauskaa on, että Hammarin ehdotusten mukaan graafikkoperheen kolme lasta voisivat saada nimet Taitto, Vedos ja Nide!


Pojille reipasta, tytöille kuisketta

341158.jpgMutta ne hyvät nimet. Suurin osa nykyvanhemmille kelpaavista Hammarin ehdotuksista sopii lähinnä pojille - tytön nimissä on yllättävää vaisuutta, mikä johtunee siitä, että Hammar on vallitsevan sukupuoliajattelun vankina. Tytöt eivät voi olla vallattomia, reippaita ja hauskoja. Näin esimerkiksi Roihu (20.1.) ja Riento (7.2.) ovat Hammarille selkeästi poikien nimiä. Ensimmäinen silmiin osuva, edes jotenkuten kelpaava tytön nimi on Viehko (8.3.). Ellei aikamoisella historiallisella taakalla ladattu Lumikki (11.2.) sitten kelpaa... Huhtikuun seitsemäntenä tosin voisi viettää Auringon päivää. (Samana päivänä pojan tulisi olla Auder.)

Suuri osa edelleen käyttökelpoisista Hammarin ehdotuksista tulee luonnosta. Tytöille käyvät Vadelma (12.9.), Karpalo (12.8.), Esikko (16.5.), Mahla (26.10.) ja Tuomi (15.4.). Pojille taas sopisivat edelleenkin Tammi (15.4.), Kontio (21.5.) ja Purjo (7.10.). Hammarin kaikki nimet tosin edellyttävät vanhemmilta uskallusta ja lapselta rohkealta mieltä - pitänee miettiä aika tarkkaan ennen kuin nimeää lapsensa sipuliksi. Vadelma ja Karpalo taas olisivat juuri tällä hetkellä muodikkaita, sen verran monta Omenaa on viime aikoina nimetty. Mitä taas Kontioon tulee, niin onhan Otso aika yleinen nimi!

Muitakin luonnonilmiöitä Hammarin systeemi tuntee. Moni liittyy tuleen ja palamiseen, kuten Roihu (20.1.), Salama (16.6.), Lieska (10.8.), Tuli (12.12.), Kulo (22.6.), Soihtu (20.3.), Hehku (16.9.) ja Liekki (28.6.). Poikien nimiä kaikki tyynni! Nimien kantajilta vaadittaisiin aikamoista persoonallisuutta, sisäistä hehkua ja räjähtävää voimaa. Hehkua Hammar tarjoaakin pojannimeksi, marraskuun 21:nnelle.

Sisäisiin ominaisuuksiin liittyvät myös kaksi hiukan epäilyksenalaista pojannimeä, Tiukka (13.10.) ja Ryhti (29.12.). Mitä sitten pitäisi ajatella Nietoksesta (5.9.) ja Myrskystä (22.9.)?

Tyttöihin liittyy välillä pelottavaa alkuvoimaisuutta. Mitä muutakaan ovat nimet Loitsu (17.9.) ja Seita (20.3.)? Sarta (15.5.) merkitsee Hammarin mukaan tsheremississä kynttilää. Sulka (3.4.) käy sekin hyvin, mutta mitä pitäisi ajatella Kasteesta (21.5.)? Voi kuvitella lehti-ilmoituksen "Lapsi sai kasteessa nimen Kaste"... Kaunis nimi joka tapauksessa. Kuiske (20.10.) taas on rauhallisen tytön nimi. Uhman (5.7.) sukupuolta ei tarvinne erikseen arvuutella, sen verran selvä pojannimi se on.
Alaskan (2.1.) merkitystä Hammar ei selitä, mutta suomalaiseksi tytönnimeksi hän sitä tarjoaa. Alaskaa lähellä käy pojannimi Eskimo (12.6.), joka korvaisi Eskon.
Lopuksi muutama hauska irtonimi. Toukoa käytetään yleisesti, mutta entäs Tuokko (24.5.)? Pojalle Ruoko ja tytölle Railo kesäkuun kolmastoista. Riemu on riemukas tytönnimi (3.10.), Raikas taas ainakin raikkaahko pojannimi (6.10.). Tytönnimestä Kirma (7.7.) tulee vähän mieleen kirmaava heppa, mutta muuten hauska - Hammarin mukaan se on alkuperältään turkkilainen. Tytönnimi Ruija (18.7.) ja pojannimi Muonio (19.8.) viittaavat Lappiin. Tiuhta (21.12.) kuulostaa Muumi-kirjalta, Nirva (10.1.) taas eksoottiselta uskonnolta, vaikka kyse on lappilaisesta paikannimestä.

Tytönnimet Joenna (24.6.) ja Kiura (12.11.) vaikuttavat itsekeksityiltä, vaikka edellinen on paikka Lapissa ja jälkimmäinen kivikirves! Lehti-ilmoituksissa viime päivinä nähty Joella paljastuu Hammarin selityksissä joutsenlauluksi.
Kide (12.11.) ja Peitsi (24.10.) eivät selittelyjä kaipaa - pojannimiä kummatkin. Kimmon tilalle kelpaavat Kemmo ja Kimpo. Viehto ja Veito (28.12.) taas olisivat viehättäviä pojannimiä.

Rauha Hammarin Valionimiä on siis sittenkin erikoista nimeä havittelevien vanhempien aarreaitta - tässä on lueteltu vain murto-osa nimistä. Lukijan pitää vain pystyä ohittamaan selkeimmät ylilyönnit.

Valionimiä tuskin löytää kovin helposti divareistakaan, mutta etsiä aina kannattaa. Yliopistojen kirjastot tuntenevat kirjan, niistä kannattaa kysellä. Harkintaa pitää silti käyttää, jos Hammarin aarteen saa käsiinsä.



Kirjoitti Juri Nummelin




(Artikkeli on julkaistu aiemmin Vauva-lehdessä toisella kuvituksella. Tämän artikkelin kuvat ovat Stock.XCHNG-kuvapankista.)