Andrew Miller: Optimistit
suom. Erkki Jukarainen
Tammi 2006
Valokuvauksen ammattilainen Clem Glass palaa keikalta Afrikasta, missä hän on ollut todistamassa verilöylyä. Hän harhailee tyrmistyneenä Lontoossa, kunnes saa uskonyhteisössä asuvalta isältään kirjeen. Siinä isä kertoo, että Glassin akateemisessa virassa toimiva sisar on (jälleen) sairastunut ja kirjautunut psykiatriselle yksityisklinikalle. Glass käy tapaamassa masennukseen vaipunutta sisartaan, mutta rikkoo lupauksensa tavata tämän seuraavana päivänä uudestaan. Sen sijaan hän lähtee Kanadaan, missä tapaa kollegansa Silvermanin, Afrikassa tapahtuneen verilöylyn toisen todistajan, joka nykyisin omistaa aikaansa hyväntekeväisyydelle. Kanadasta palattuaan Glass järjestää sisarensa ulos klinikalta ja he alkavat kaksin asua Laura-tädin omistamaa, rapakunnossa olevaa mökkiä. Sisaren voimistuttua Glass saa tietää, että mies jota hän syyttää Afrikassa tapahtuneista veriteoista, asuu Belgiassa. Hän päättää kohdata miehen silmästä silmään. Matkasta kehkeytyy kuitenkin aivan erilainen kuin hän oli etukäteen kuvitellut.
Optimistit ei ole sellainen kirja, jonka yrittää ahmaista siltä istumalta - se on kirja jonka luokse palaa, kunnes se on luettu. Näin kävi ainakin minulle. Nimestään huolimatta se ei sisällä rautalangasta väännettyjä ikiviisaita opetuksia tai yltiöpositiivisuutta. Kovin jännittäväkään se ei ole. Keskushenkilön elämä on toki tapahtumatasolla epäkonventionaalista ja epätasaista - moniko meistä voi sanoa hakanneensa lentokoneessa örvelön kanssamatkustajan tai käyneensä poliisilaitoksella tunnustamassa raiskauksen, johon olemme syyttömiä? Siis sen lisäksi, että ammattinamme on matkustella ympäri maailmaa taltioimassa historiaa? Teos onkin eräänlainen raportti ilmiöistä mailmassa. Ehkä sen vetovoima johtuu Millerin tavasta kirjoittaa. Kirjan jokaisessa tapahtumassa tai henkilöhahmossa olisi itsenäisen teoksellisen verran materiaalia, mutta Miller toimii ikään kuin (vuotavana) tulppana kaikelle sille, mikä paperille kirjoitetun tarinan takana elää ja pulputtaa...
Optimistit käsittelee nykyelämän (brutaalejakin) ilmiöitä tavalla, joka jollain kumman tavalla onnistuu rauhoittamaan.
"--- Hänen oli kuitenkin ollut vaikea uskoa, että pöydän toisella puolella istuva mies oli ollut sama, jonka kuvaa hän piti lompakossaan. Ei enää sulavakäytöksinen, valtaa havitteleva poliitikko; ulkoisesta olemuksesta tuli lähinnä mieleen eläkkeelle jäänyt tiedemies, unelmiinsa vaipunut entinen kvasaarien tai Babylonian dynastioiden erikoistuntija, sellainen, joka unohtaa aina avaimet sisään lähtiessään ulos. Mädännäisyyden ei tulisi näyttäytyä iltapäivisin ruokaostoksilla käyvän vanhan sedän valepuvussa. Aivan kuin sitä miestä, jonka kimppuun hän oli halunnut käydä, ei enää olisikaan. Aivan kuin aika olisi kuljettanut hänet turvaan sillä aikaa kun hän itse, Clem, miekaton ja siivetön koston enkeli, oli kaivellut maata pikkuisessa puutarhassaan ja alkanut unohtaa.---"
Andrew Millerin esittely Tammen sivustolla
Andrew Miller/Wikipedia
Kirjoittaja: Maria
Kommentit