Runoilija Hannu Helinin seitsemästoista kirja, runokokoelma Godbuy (Pulvis & Umbra, 2007), ilmestyi kevään lopulla.  Kokoelman nimen mukaan kirja on hyvä ostos tai sitten voimme heittää hyvästit jumalalle. Vai olemmeko ostamassa jumalaa tai pelkästään sanomassa näkemiin?

Uudessa kirjassaan Helin leikkii sanoilla, niin kuin lapsi leikkii leluilla, joita rakastaa. Helin luo sanoille uusia muotoja, uusia yhteyksiä, uusia merkityksiä. Hän järjestää sanat uusiin asemiin, rakentaa niistä palikkatorneja, jotka kestävät ja jotka näyttävät erilaisilta riippuen, mistä päin katselee.

Kun ulkopuolelta seuraa lapsen leikkiä, saattaa näyttää siltä, että leikillä ei ole merkitystä, se on vain ajankulua, tekemistä paremman puutteessa, välttämätön vaihe tai paha aikuisuuteen kasvaessa. Saman virhetulkinnan voi tehdä lukiessaan Helinin runoja, luulla, että sanat vain seuraavat toisiaan, vailla sen suurempaa pyrkimystä mihinkään muuhun kuin leikkiin ja leikittelyyn. Sanat muodostavat kuitenkin täydellisen kokonaisuuden, jossa jokainen sana puolustaa paikkaansa. Mitä ne sanat, lauseet, runot sitten kertovatkaan lukijalle, on lukijasta kiinni. Itse löydän Helinin runoista ironiaa, tuskaa, hulvattomuutta, hiljentymistä. Muun muassa

Helinin runoja lukiessa sukeltaa etymologiaan, pääsee kielikylpyyn, jossa suomi, englanti, ranska, venäjä ja muutkin kielet kuplivat ja vaahtoavat. Virkistävä kylpy, kunhan ei kylve liian pitkään. Ainakin itselleni Helinin runot iskevät parhaiten pieninä paloina, sanoja mutustellen ja pitkään suussa sulattaen.

                    
                       @ Saara

It's only blog and lol, but I like it

Hannu Helinin teosten syntyä voi seurata hänen blogissaan Work in Progress. Blogissa, joka päivittyy kiitettävän usein, lukija pääsee seuraamaan aitiopaikalta, miten sana kääntyy lihaksi ja lihasta tulee sana.

Viimeisen vuoden ajan Helin on asunut Malagassa, Espanjassa. Juuri ennen lähtöään Aurinkorannikolle, Helin esitti yhdessä Ville-Juhani Sutisen kanssa runodialogin Helsingin juhlaviikkoihin kuuluvassa Runokuu-tapahtumassa.

Onko vuosi Malagassa tuonut teksteihisi omasta mielestäsi jotain uutta tai erilaista?

Eh, lisää espanjaa, eipä muuta. Mulle on näköjään ihan sama missä mä istun nurkassa ja kirjotan. Se just oli tarkotuskin testata.

Millä mielellä palaat takaisin Suomeen syyskuun alussa? Mitä odotat Suomelta? Itseltäsi?

Äh, talvi tulee oleen paha, sen yli ei pääse sandaaleissa. - Mitä nyt Suomelta vois odottaa kun maata on johtamassa lauma perseennuolijoita, ja me ollaan venäläisiä, meille saa tehdä ihan mitä vaan, ja me vaan vähän jupistaan itteksemme ja puidaan nyrkkiä taskussa, mutta tehdään just niinku käsketään. - Itseltäni en osaa odottaa mitään, se on niin arvaamaton tyyppi, sen sitten aina näkee mitä se millonkin keksii.  Lulua olen kyllä katsellut sillä silmällä, mutta saapi näkee...

Mitä teet, jos tulee sähkökatkos, etkä pääse kirjoittamaan blogiisi? Kirjoitatko käsin?

Joo, mä teen ranskalaisiin viivoihin avainsanoja, joita sitten yritän epätoivosesti muistella, että mitä vittua toikin oli.

Voisitko ylipäänsä ajatella, että jättäisit tekstien työstämisen blogissa ja siirtyisit kynä+vihko-linjalle?

EN. - Koska mähän saan ne blogista suoraan diginä, älytöntä tehdä sama kahteen kertaan.

Kuinka paljon seuraat muiden blogeja?

Mä olen juuttunu samoihin, jotka luen aika säännöllisesti...

Minkä neuvon antaisit aloittelevalle runoilijalle, joka on saanut kirjoitettua kokoelman runoja valmiiksi – pitäisikö hänen yrittää sinnikkäästi saada teoksensa julkaistua jonkun kustantamon kautta vai kannattaako hänen julkaista omakustanne?

Suurin osa kustantamoista on perseestä, ei niitten lukijat hyväksy ku joihinkin tiettyihin sabluunoihin kirjotettua runoutta. Ja ne julkasukynnykset ja -päätökset on ihan sattuma-, tuttuus- ja pärstäjuttuja. Sitten on näitä pieniä pajoja, joitten kautta voi saada ulos vähän poikkeevaakin.  - Sitten on vielä Lulu, mä luulen että kustantaminen on menossa siihen suuntaan: kirja painetaan vasta sitten kun sen joku tilaa. Eihän näissä eri paikoissa seisovissa kirjavuorissa ole mitään järkee.

Mitä haluaisit sinulta kysyttävän?

Annatko?

Mitä vastaisit siihen kysymykseen?

Totta helvetissä.

Lopuksi muutama sana, kerro mitä sinulle tulee mieleen seuraavista sanoista:

Muru
Herrojen pöydät

Meri
Tulehen tuijottaja

Mari
Marinmaa, maa ja ihmiset joihin mä retkahdin täysin

Miro
Miro on ihan hyvä, mutta mulle mieluummin Klee.

Suru
Kuolema, se on sen etymologia.

Siru
Kortti

Sana
Maailma

Runo
Yks vitun riesa

Raja
Tapaus, en muuten ole

Heliniä voi kuunnella ja kuulla livenä Oulun Muusajuhlilla (tarkempi ohjelma tulossa nettiin myöhemmin).

- Haastattelu SusuPetal