Paluuta lapsuuden suosikkeihin, taas... En voinut välttää kiusausta napata kirjaston hyllystä vanha suosikkini Avaruuspeli. Ensimmäisellä yrityksellä en pitänyt kirjaa kummoisena, mutta kun luin sitä toista kertaa, hullaannuin täysin. Innostuin jopa kehittelemään oman avaruuspelini. Odotukset olivat siis korkeat, kun tartuin kirjaan uudemman kerran.

Kirjan kohdeyleisö on selkeästi nuori, eikä tarina tarjoa mitään mullistavia ulottuvuuksia. Mukaansatempaava se kaikessa ontuvuudessaan kuitenkin on, ja ymmärrän hyvin, miksi se teki minuun aikoinaan niin suuren vaikutuksen. Nykyään tapahtumien käänteet vaikuttavat hieman epämääräisiltä ja epäuskottavilta, mutta ei se minua edellisellä kerralla haitannut...

Miellyttävä kirja siis, kaikin puolin. Tarina oli ihan kiinnostava edelleen, vaikka sen pääpiirteet muistinkin. Loppukäänteen olin onneksi unohtanut. Suosittelen, varsinkin nuoremmille lukijoille. Tätä voisin tyrkyttää scifistä kiinnostuneelle pikkusiskolle tai -veljelle tai lapselle.

- Mikko Saari

Kirjoitus julkaistu alun perin Kirjavinkit-blogissa 26.3.2003