Näin luon

Aloitetaan vaikka näin: me miehet olemme ihan yhtä luovia kuin naisetkin. Mutta emme turhaan. Jos meillä ei ole jotain mihin käyttää luovuuttamme, ihan niinkuin käyttäisimme jakoavainta tai luottokorttia, niin se jää käyttämättä.

Olen aina halunnut valokuvata. Olen aina halunnut kirjoittaa. Ajauduin kuitenkin työhön, jossa näitä en saanut harjoittaa. Eikä tullut kysymyksenkään, että harjoittaisin nitä omaksi ilokseni tai edes mikrolähipiiriäni varten.

Sitten löysin blogit. Löysin loistavia valokuvaajia ja kirjoittajia ja halusin olla kuin he.

Löysin Flickrin ja aloin kuvata. Ihanat ihmiset keksivät Runotorstain ja aloin runoilla: säännöllisesti kerran viikossa. Se sopi minulle. Vähän aikaa se myös riitti minulle. Sain itsevarmuutta koska sain palautetta. 

Sitten tajusin, että työni ei tyydytä minua. Tajusin, että haluaisin sellaisen työn joka tyydyttää. Päätin, että se ei ole itsekästä.

Perustin blogin sillekin asialle. Sain siitäkin prosessista palautetta.

Olen mies. Yyberkäytännöllinen mies. Uskoin - blogikokemusteni perustella - että voin heittäytyä itseni varaan. Vaikka on velkaa ja vastuita.

Mies ei uskalla antaa luovuudelleen sen ansaitsemaa tilaa jos se ei ole käytännöllistä.

Yksinkertaiset asiat ovat käytännöllisiä. Ja voivat olla myös luovia. Tämä kirjoitus on yksikertaisuuden ylistys. Ja luovuuden: omani.



Teksti: Medis eli Eero Leppänen
Kuva: Medis - Dream
Mediksen tämänhetkiset blogit:
Medis
Pictures and videoblogging from the arctic
Medis bloggaa myös yhtenä kirjoittajana Matkalehden blogissa