Nothomb, Amélie: Antikrista
suom. Heidi Siitonen
Otava 2006

Kirjastoilla on mukava tapa laittaa näytille uusia ja/tai mielenkiintoisia teoksia. Kotikaupunkini lainastossa täkypaikkoja on kolme: pyörivä kirjakaruselli ja kaksi esittelytasoa. Karusellista nappasin hiljakkoin Nothombin Antikristan (Otava 2006). Henkisen väkivallan teemat ovat tuttuja jo Nothombin teoksesta Nöyrin palvelijanne (Otava 2003). Antikristassa liikutaan tyttöjen tai nuorten naisten maailmassa, kirjan molemmat päähenkilöt ovat 16-vuotiaita.

Yksinäisyydestä kärsivä, vanhemmilleenkin jokseenkin näkymätön Blance ystävystyy ulospäinsuuntautuneen Kristan kanssa yliopistolla (kumpikin tyttö on päässyt yliopistoon normaalia varhaisemmin). Ja kuinkas ollakaan, Blancella on tarjota jotakin mitä kodin ja koulun väliä reissaava, varattomaksi julistautunut Krista tarvitsisi, nimittäin yöpaikka yliopistokaupungissa. Kristan majoituttua Blanchen perheen kotiin, Blanchen huoneeseen ja vuoteeseen - Blanche itse tyytyy nukkumaan varavuoteella - talon tytär huomaa, että hänen kotiinsa on muuttanut käenpoikanen, jonka ympärillä hänen vanhempansa hössöttävät. Blanche nauttii olostaan vain kun tunkeilija matkustaa viikonlopuiksi kotiinsa.

   "--- Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan en poistunut huonestani kuin pakollisille retkille kylpyhuoneeseen tai keittiöön. En viihtynyt pitkään viimeksi mainitussa, vaan kannoin helposti syötäviä ruokia sänkyyn. Yritin nähdä mahdollisimman vähän petturivanhempiani.
   Kuulin heidän huolestuvan: "Pikkuinen on elossa vain kun hänen ystävänsä on täällä!"
   Oikeasti elin vain kun hän ei ollut paikalla. ---"

Kristan ollessa poissa Blance linnoittautuu huoneeseensa hiukan samaan tapaan kuin Kafkan Gregor Samsa Muodonmuutoksessa. Aivan kafkamaisen synkille vesille ei Antikristassa kuitenkaan purjehdita. Lukijan iloksi Blance päättää ryhtyä toimimaan kuokkijan häätämiseksi. Monelta suunnalta rökitetyn nuoren naisen on oltava juonikas, sillä nyrkkisääntöhän lienee se, että narsistia on miltei mahdotonta päihittää, koska narsisti ei pelaa reilusti. Häiriintynyt persoona luo, muuttaa ja eliminoi sääntöjä tarpeittensa mukaan. 

Molemmissa Nothombin teoksissa Nöyrin palvelijanne ja Antikrista päähenkilö toimii eräänlaisena piinattuna sijaiskärsijänä, jonka ahdinkoon lukija voi enemmän tai vähemmän samaistua - turvallisen välimatkan päästä.

Teoksen esittely Otavan sivustolla
Amélie Nothomb Wikipediassa

Kirjoittaja: Maria