426370.jpg

Rovaniemeläinen kirjailija ja lastenlääkäri Aira Vuoristo julkaisi esikoisdekkarinsa Suvussa surman suu vuonna 2001. Tänä keväänä ilmestyy kirjailijan kuudes teos Hiisi vieköön hengen. Jo ensimmäisessä teoksessa ovat näkyvissä Vuoriston dekkarien tunnusmerkilliset piirteet. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Rovaniemelle ja muualle Lappiin, henkilöt ovat usein lääkäreitä ja rikoksia tutkii rovaniemeläinen poliisi Pietari Päre. Vuoriston arvoitusdekkarit sopivat ennen kaikkea  perinteisten salapoliisiromaanien ystäville. Teosten rauhallinen tapahtumarytmi antaa lukijalle tilaa pohtia rikosten ratkaisuja ja nautiskella kirjailijan sujuvasta kerronnasta.

1. Miksi päädyit kirjoittamaan dekkareita?

Se alkoi jäädessäni eläkkeelle lastenlääkärin työstä. Piti keksiä jokin harrastus työn tilalle, ja kirjoittaminen sopi minulle parhaiten, koska sitä voi tehdä yksin ja omaan tahtiinsa silloin kun huvittaa. Eläkkeelle pääsyn paras puoli kun mielestäni oli juuri vapautuminen kaikista määräajoista ja säännöllisyydestä. Ja nimenomaan dekkariin päädyin ajatellen, että jännittävä juoni on välttämätön saadakseni kirjoittamani kiinnostamaan muitakin, pelkkiä omia ajatuksiani ei kukaan viitsisi lukea.

2. Kirjoitat mukavalla tavalla vanhanaikaisia dekkareita, jotka eivät mässäile väkivallalla ja yhteiskunnallisella realismilla. Mikä arvoitusdekkareissa kiehtoo?

Tarvitaan mielestäni myös sellaisia dekkareita, joita voi lukea tarvitsematta kauhistella, järkyttyä, ahdistua tai ottaa kantaa. Sitä kaikkeahan joutuu tosielämässä jatkuvasti tekemään. Arkisesta todellisuudesta irrottautuminen on minusta paras tapa rentoutua. Tosikkona en kuitenkaan halua irrottautua liian kauas, esim. johonkin fantasiamaailmaan, vaan vaadin edes jonkinlaista uskottavuutta, tunnetta, että näin v o i s i tapahtua, vaan ei onneksi tapahdu.

3. Mikä innostaa kirjoittamaan? Miten löydät aiheesi?

Aiheen löytäminen onkin minulla todella tuskan takana. Jos sitten epätoivoisen miettimisen jälkeen jokin aihe alkaa tuntua kutakuinkin käyttökelpoiselta, on todella innostavaa ruveta rakentamaan tekstiä sen ympärille. Nyt juuri saatuani kuudennen kirjan valmiiksi, tuntuu, että olen ammentanut tyhjiin jo kaikki murhan syyt, joita rajoittuneeseen mielikuvitukseeni on voinut mahtua. En ymmärrä, mistä muut keksivät niitä loputtomiin.

4. Mistä lähdet liikkeelle alkaessasi suunnitella uutta kirjaa? Eli mikä tulee ensin: kirjan teema, keskeiset henkilöt vai rikostapa? Onko syyllinen sinulle selvä heti teoksen ensi lauseesta lähtien?

Ensin ratkaistava kysymys on, miksi joku murhaisi toisen. Kun keksin vastauksen, saan samalla tietää, minkälaisia ihmisiä murhaajan ja uhrin täytyy olla. Sitten en enää maltakaan suunnitella enempää kuin murhatavan ja -paikan, vaan heittäydyn suin päin kirjoittamaan. Se merkitsee, että matkan varrella törmään lukuisiin uusiin ongelmiin, joiden ratkeaminen vaatii välistä viikkojen tai kuukausien miettimistaukoja.

5. Kirjojesi päähenkilö rikosylikonstaapeli Pietari Päre poikkeaa monista kirjallisista kollegoistaan siinä, ettei hänellä ole alkoholiongelmaa eikä suuria vaikeuksia vaimon ja esimiesten kanssa. Miten päädyit näin "tavalliseen" sankariin etkä luonut särmikästä ja kirjojen tapahtumia hallitsevaa hahmoa?

Särmikkäitä hahmoja on minua ennen ja paremmin kuvattu jo ihan tarpeeksi. Pietari on muuten vähitellen jo ylennyt rikoskomisarioksi.

6. Teostesi maisemana on Lappi ja Rovaniemi, joita kuvaat erottamattomana osana henkilöittesi maailmaa. Et kuitenkaan usein kuvaa Rovaniemeä katu kadulta ja selkeästi tunnistettavien maamerkkien kautta. Miten todellinen maisema taipuu fiktion tarpeisiin?

Haluan kuitenkin lukijan koko ajan pitävän mielessään, että ei tämä ole totta. Siksi vältän liian tarkasti määrittelemästä, että esim. murha tehtiin juuri tässä nimenomaisessa talossa. Sitä paitsi en usko, että talon asukkaat olisivat siitä kovin innostuneita, jos sattuisivat kirjani lukemaan.

7. Muutamissa dekkareissasi kuvaat kaukaisen menneisyyden vaikutuksia nykyhetken tapahtumiin ja vuonna 2005 ilmestyneessä dekkarissa Vastoin vainajan tahtoa Pietari Päre jopa tutkii 45-vuotta vanhaa katoamistapausta. Oliko niin kauas menneisyyteen kurottavan tutkimuksen kuvaaminen erilaista kuin nykyhetkeen sijoittuvien tapausten?

Se oli ehdottomasti helpompaa. Kadehdin 50-luvun dekkaristeja, joiden kirjoissa salaperäisisistä puheluista ei millään keinolla voinut tietää, kuka ja mistä oli soittanut, ja toisaalta ratkaiseva johtolanka saattoi löytyä esim. imupaperiin painuneesta kirjoitusjäljestä. Murhan selvittäminen siihen aikaan oli paljon monimutkaisempaa ja kiehtovampaa kuin nykytekniikan vempaimilla.

8. Kuudes dekkarisi Hiisi vieköön hengen ilmestyy myöhemmin tänä keväänä. Sijoittuuko se jälleen Lappiin ja mikä on teoksen lähtökohta?

Nyt 96-vuotias isäni sanoi minulle kerran pari vuotta sitten, että kun teillä on siellä Rovaniemellä niin komea ja niin hyvin murhanäyttämöksi sopiva paikka kuin ne hiidenkirnut Kemintien varressa, niin miksi et joskus sijoittaisi kirjasi tapahtumia sinne. Eli tällä kertaa lähtökohta olikin tapahtumapaikka, kaikki muu tuli vasta sen jälkeen. Siitä myös kirjan nimi.

9. Mainitse suosikeistasi a) paras dekkari b) paras dekkarikirjailija c) suosikkidekkarihahmo.

En suostu asettamaan dekkareita enempää kuin muitakaan kirjoja paremmuusjärjestykseen, en myöskään kirjailijoita. Mikä kirja milloinkin kolahtaa, riippuu lukijan elämäntilanteesta ja mielentilasta. Jos kuitenkin joku dekkaristi pitää suosikeistani mainita, juuri nyt tulee mieleen Håkan Nesser. Useimpien muitten kohdalla jokin kirja onkin osoittautunut pettymykseksi, hänen kirjoistaan ei toistaiseksi yksikään. Suosikkidekkarihahmoista taas tulee mieleen Simenonin Maigret, ei välttämättä sympaattisimpana, mutta ehdottomimmin tyylissään pysyvänä.

10. Minkä dekkarin olisit itse halunnut kirjoittaa?

Miksi ihmeessä olisin itse halunnut kirjoittaa toisten dekkareita? Parhaista pidän juuri siksi, etten itse pystyisi yhtä hyvään, ja huonoimmista ajattelen, että onneksi en sentään itse ole tuota kirjoittanut.

Kysymykset Tuima


Lisätietoa kirjailijasta:

DekkariNetti
Lappilaisia ja saamelaisia kirjailijoita
Sanojen aika