Tuima pyysi juttua Nonoon lastenkulttuurista ranskalaisvinkkelistä, ja innolla tartuin haasteeseen... mutta havahduin kysymykseen mitä ylipäätään tiedän ranskalaisesta lastenkulttuurista ?
Poikiemme (3v ja 5v) suursuosikkeja ovat aikamme supertuotannot Ihmeperhe, Autot ja Shrek, sekä tietenkin voittamattomat Batman, Superman, Spiderman sekä ikinuori Zorro. Näitä viliseekin ympäri taloa, lelulaatikosta naamiaisasuihin ja astiakaapista kirjahyllyyn asti. Voin ylpeänä mainita poikien myös rakastavan omia suosikkejani, Aardman-studioitten iki-ihania muovailuvahaluomuksia Wallace & Gromit.

Casimir, Oui Oui (alias Noddy) ja Tchoupi
Mutta mitä paikallisia sankareita meillä palvotaan? "Kidult"-kulttuurin nostalgiannälkäisiä nuoria aikuisia kiehtoo täällä oudonnäköinen oranssi otus Casimir ; tämä muumien kaukainen sukulainen oli lastenohjelman juontajahahmo ja seikkaili piirroselokuvien ja lastensarjojen välillä. Tunnarista on tehty teknoversiokin joka muutama vuosi sitten soi peräti klubeissakin... Meilläkin on dvd hahmosta, mutta se ei juuri naperoita innosta.
Kansainvälisten kotimaassakin tunnettujen hahmojen lisäksi ranskankielistä kulttuuria edustavat kanadalainen pallopää Tchoupi. Viiden minuutin videopätkien teemat uppoavat mainiosti : ensimmäinen koulupäivä, perheeseen tulee uusi vauva, piknik-retki jne, mutta otus käy vanhempien hermoille kimittävällä puhetyylillään ja raivostuttavalla tunnarillaan. (youtube video)
Suomessa tuikituntematon Enid Blytonin Noddy (Lelumaan Niksu) on akuankkamaisine autoineen ja überkiltteine kavereineen myös pop. Kuopuksen vapaassa käännöksessä Oui Oui saa nimekseen Juju, jota kaikki luulevat viralliseksi suomalaiseksi käännökseksi. Sarjan pahikset ovat ranskaksi "lutins", jonkinlaisia tonttulakki päässä hipsiviä voroja ja pitkään meillä vallitsi hienoinen sekaannus ja joulutonttuja luultiin ilkeiksi !
"Äidin kielen" pönkittämiseksi tuputan pojille mahdollisimman paljon kotimaisia tuotoksia tai ainakin suomenkielisiä. Fröbelin palikoitten rokkaava meno puree muutenkin paljon musiikkia kuunteleviin naperoihin ; Titi-Nallen tekotekno ja pakkopirteys sitäkin vähemmän. Muumit tuntuvat hirvittävän surumielisiltä ja pelottavatkin miehenalkuja, vaikka silmääräpäyttämättä katsovat Ihmeperheen ja muita hurjuuksia.
Kotimaisen kulttuurin upotus alkoi kummallakin lapsella jo vauvana, iltaloruina Hanhiemon lipasta ja muita oman lapsuuteni rakkaita kirjoja. Viimeisin kotimaan loman löytö oli Richard Scarryn reimastuttavien hahmojen asuttama Meidän koulu -albumi, jossa Hessu Kissala ja Mato Matala kavereineen puuhastelevat koulun tiimoilla. Super-ajankohtaista juuri nyt koulujen alkaessa !
- Maurelita
Maurelita Pligaa verkossa:
PligaaBlogi
moblog
Maurelita Pligaa's Photos
|
|
Tervetuloa lukemaan Nonoa. Nonossa kirjoitetaan ja keskustellaan bibliofiliasta 4.4.alkaen.
Noddyssa oli hauska alkumusiikki ja -liike. Saanko udella ovatko lapsesi ihan kaksikielisiä: siis Suomi taipuu myös? Puhutteko kotona suomea vai ranskaa...? Sori, olen utelias. :)
Frööbelin palikoista tykkään vieläkin, vaikka ei meillä niitä kuuntele enää kukaan.
Sutsi satsi! :)
Jännä miettiä millaisia kollektiivisia muistoja nykytenavat - ja nuoret aikuisetkin jo! - voivat jakaa lastenohjelmien hahmojen kautta. Omasta lapsuudestani muistan vain jonkun joulukalenterin ja aattoaamun piirretyt. Aattoaamun parituntiseen piirrettyjen pläjäykseen varrattuna nykyiset joulupukin jutelujen värittämä ohjelma ei ole ollenkaan kiinnostava.
Meillä ollaan olevinaan kovin kaksikielisiä, puhutaan suomea (= minä puhun) heti kun mieheni ei ole läsnä tai mukana keskustelussa. Pojat harjoittavat epätoivoisen tarkasti energiansäästöpolitiikkaa eli miksi puhua suomea kun kerran ranska sujuu helpommin ja kaikki sitä ymmärtää. Suomen lomilla on helpompi selittää miksi pitää puhua suomea.
Pojat ovat kyllä hyvin sisäistäneet että jos haluavat ilahduttaa minua, kannattaa puhua suomeksi (esim kinuta karkkia...) eli kyllä se sujuu pakon edessä ja intressien mukaan.
Keskiviikkoisin on Suomi-koulu (2h30) tukemassa kotona opittua, ja Tom aloittaa siellä myös tänä syksynä. Minusta se on hurjan tärkeää, voida leikkiä ja laulaa jne toisten suomenkielisten kanssa ja suomenkielisen open ohjauksella.
Olinko laittanut Lelumaan Nipsu ? Mea culpa ! Kiitos korjauksesta. Onhan se raivomoralisoiva ilkeine tonttuineen jotka päätyvät aina vankilaan, mutta naperot rakastaa sitä värikästä maailmaa ja kärjistettyjä henkilöhahmoja. Se ensimmäinen aste kun uppoaa parhaiten tuossa iässä.
Laitan jutun myös omaan blogiini ranskalaisen käännöksen kera huomenna !
Oui oui oli meillä kova sana molemmilla yhdessä vaiheessa. Valitettavasti myös Teletapit, joiden äänetelyyn en koskaan tottunut. Muita suosikkeja mm. Pingu, Muumit ja sitten myöhemmin oikeastaan kaikki mikä ruudulla liikkuu.
Muistan miten esikoisen synnyttyä ostin suomalaisia lastenlauluja ajatuksenani opettaa niitä. Mutta hitot - minä en ole ollenkaan mikään leiki-laula -tyyppi, ja laulut eivät ylipäätään kiinnostaneet kumpaakaan lasta..joten...Fröbeleistä olen kuullut mutten ole tutustunut. Vain yhden lapsille tarkoitetun musiikin muistan poikiin iskeneen: Saukki ja pikkuoravat -musiikki. Hollannissa pojat kävivät Suomi-koulua ja siellä myös laulettiin suomeksi. Kumpikaan ei siitä pahemmin tosin tykännyt. Pari joululaulua oppivat tunnistamaan. Kotona niitä aina joulun alla soittelen, tosin myönnettäköön että lähinnä aikuisempaan makuun sopivia.
Suomenkieliset kirjat ovat olleet kovassa kulutuksessa. Omat vanhat kirjani 60-luvun lopulta ja 70- luvun alusta, Eemelit, Pepit, Muumit, Hanhiemot jne. Nyt sitten Koiramäen tyypit ovat tulleet tosi suosituiksi.
Kaikenkaikkiaan poikamme "viihdyttävät itseään" enemmän ranskan kielellä, mutta se lienee aika ymmärrettävää, sillä he eivät ole koskaan asuneet Suomessa ja käynnitkin ovat tyyliin kerta vuodessa. Minä puhun heille aina suomea ja he vastaavat suomeksi ja siitä olen kuitenkin iloinen.
Eipä ne muunkieliset miehet juuri kannusta puhumaan kieltä jota ei osaa ; äidin on itsensä jyrättävä se suomi lasten päähän. Vaikka kuinka tervaa olisikin, ei pidä antaa periksi. Työtä se on mutta lopussa kiitos seisoo - n 20v päästä ! ;-)
Best regards, Natali, CEO of utorrent
frostwire
Writing an essay or dissertation for your certificate requires that you speak to your audience (your professor) and use words that are familiar to him or her. If possible, write the essay or dissertation that is in their area of expertise.
Academic essay writing
dissertation methodology sample
ITEM NO:314996-610
COLOR:METALLIC RED/BLACK
MATERIAL:FOAMPOSITE (UPPER) AND TRANSPARENT RUBBER (SOLE)
RELEASED:02/4/2012
CONDITION:NEW
This is a Nike Foamposite One retro in Metallic Red color. These were previewed by Gentry Humphrey at the Penny Hardaway event in Las Vegas and the crowd went wild. This red is not the same as the solid red color of the OG Foamposite Pro, it has a metallic look like the Copper Foamposite One. These will sell out instantly in stores so be sure to reserve your very own pair today only here on HoopSneaker. These Foamposites are dropping just in time for you to wear to your Valentines Day dates.
عالم حواء
college term paper guide | term paper guru | term paper writing