08.09.2007 - 07:00
Tuima pyysi juttua Nonoon lastenkulttuurista ranskalaisvinkkelistä, ja innolla tartuin haasteeseen... mutta havahduin kysymykseen mitä ylipäätään tiedän ranskalaisesta lastenkulttuurista ?
Poikiemme (3v ja 5v) suursuosikkeja ovat aikamme supertuotannot Ihmeperhe, Autot ja Shrek, sekä tietenkin voittamattomat Batman, Superman, Spiderman sekä ikinuori Zorro. Näitä viliseekin ympäri taloa, lelulaatikosta naamiaisasuihin ja astiakaapista kirjahyllyyn asti. Voin ylpeänä mainita poikien myös rakastavan omia suosikkejani, Aardman-studioitten iki-ihania muovailuvahaluomuksia Wallace & Gromit.
Casimir, Oui Oui (alias Noddy) ja Tchoupi
Mutta mitä paikallisia sankareita meillä palvotaan? "Kidult"-kulttuurin nostalgiannälkäisiä nuoria aikuisia kiehtoo täällä oudonnäköinen oranssi otus Casimir ; tämä muumien kaukainen sukulainen oli lastenohjelman juontajahahmo ja seikkaili piirroselokuvien ja lastensarjojen välillä. Tunnarista on tehty teknoversiokin joka muutama vuosi sitten soi peräti klubeissakin... Meilläkin on dvd hahmosta, mutta se ei juuri naperoita innosta.
Kansainvälisten kotimaassakin tunnettujen hahmojen lisäksi ranskankielistä kulttuuria edustavat kanadalainen pallopää Tchoupi. Viiden minuutin videopätkien teemat uppoavat mainiosti : ensimmäinen koulupäivä, perheeseen tulee uusi vauva, piknik-retki jne, mutta otus käy vanhempien hermoille kimittävällä puhetyylillään ja raivostuttavalla tunnarillaan. (youtube video)
Suomessa tuikituntematon Enid Blytonin Noddy (Lelumaan Niksu) on akuankkamaisine autoineen ja überkiltteine kavereineen myös pop. Kuopuksen vapaassa käännöksessä Oui Oui saa nimekseen Juju, jota kaikki luulevat viralliseksi suomalaiseksi käännökseksi. Sarjan pahikset ovat ranskaksi "lutins", jonkinlaisia tonttulakki päässä hipsiviä voroja ja pitkään meillä vallitsi hienoinen sekaannus ja joulutonttuja luultiin ilkeiksi !
"Äidin kielen" pönkittämiseksi tuputan pojille mahdollisimman paljon kotimaisia tuotoksia tai ainakin suomenkielisiä. Fröbelin palikoitten rokkaava meno puree muutenkin paljon musiikkia kuunteleviin naperoihin ; Titi-Nallen tekotekno ja pakkopirteys sitäkin vähemmän. Muumit tuntuvat hirvittävän surumielisiltä ja pelottavatkin miehenalkuja, vaikka silmääräpäyttämättä katsovat Ihmeperheen ja muita hurjuuksia.
Kotimaisen kulttuurin upotus alkoi kummallakin lapsella jo vauvana, iltaloruina Hanhiemon lipasta ja muita oman lapsuuteni rakkaita kirjoja. Viimeisin kotimaan loman löytö oli Richard Scarryn reimastuttavien hahmojen asuttama Meidän koulu -albumi, jossa Hessu Kissala ja Mato Matala kavereineen puuhastelevat koulun tiimoilla. Super-ajankohtaista juuri nyt koulujen alkaessa !
- Maurelita
Maurelita Pligaa verkossa:
PligaaBlogi
moblog
Maurelita Pligaa's Photos
08.09.2007 - 09:11
Tämä oli hauska katsaus. Kaikki olivat minulle tuntemattomia, paitsi tuo Frööbelin palikat, joita tulee kuunneltua sisaren luona.
Noddyssa oli hauska alkumusiikki ja -liike. Saanko udella ovatko lapsesi ihan kaksikielisiä: siis Suomi taipuu myös? Puhutteko kotona suomea vai ranskaa...? Sori, olen utelias. :)
Little Sister Araneida
www
08.09.2007 - 18:27
Eikös Noddy ole Lelumaan Niksu?
Tuima
08.09.2007 - 19:18
Araneida, on, korjasin nimen tekstiin :)
09.09.2007 - 01:28
Kyllä Niksu tunnetaan Suomessakin. Aikoinaan lapseni katsoi Niksua televiosta innoissaan, mutta Niksu ja minä emme sopineet samaan huoneeseen, sillä minua Niksu ärsytti suunnattomasti. Niinpä minä jouduin karkaamaan toiseen huoneeseen, etten olisi raastanut lastakin television äärestä. Niksussa on samankaltaista tekopirteyttä kuin Titi-nallessa. Muistelen muuten narauttaneeni Niksun tekopyhänä rasistina. Siitä minun inhoni Niksua kohtaan sen kuin lisääntyi.
Frööbelin palikoista tykkään vieläkin, vaikka ei meillä niitä kuuntele enää kukaan.
Sutsi satsi! :)
Tuima
09.09.2007 - 10:50
Olen kyllä seurannut Niksua muinoin jonkin verran. Muistan kohoterlleeni kulmiani jollekin osalle, saattoi olla sama mihin Celia viittaa, mutta muuten Niksu oli minusta hauska. Pidin kyllä enemmän Postimies Patesta, joka tunnaria hoilottelen edelleenkin itsekseni :)
Jännä miettiä millaisia kollektiivisia muistoja nykytenavat - ja nuoret aikuisetkin jo! - voivat jakaa lastenohjelmien hahmojen kautta. Omasta lapsuudestani muistan vain jonkun joulukalenterin ja aattoaamun piirretyt. Aattoaamun parituntiseen piirrettyjen pläjäykseen varrattuna nykyiset joulupukin jutelujen värittämä ohjelma ei ole ollenkaan kiinnostava.
10.09.2007 - 22:51
Bonjour ! Vastaan uteluihin mielelläni, olin vain viikonloppupimennossa... =)
Meillä ollaan olevinaan kovin kaksikielisiä, puhutaan suomea (= minä puhun) heti kun mieheni ei ole läsnä tai mukana keskustelussa. Pojat harjoittavat epätoivoisen tarkasti energiansäästöpolitiikkaa eli miksi puhua suomea kun kerran ranska sujuu helpommin ja kaikki sitä ymmärtää. Suomen lomilla on helpompi selittää miksi pitää puhua suomea.
Pojat ovat kyllä hyvin sisäistäneet että jos haluavat ilahduttaa minua, kannattaa puhua suomeksi (esim kinuta karkkia...) eli kyllä se sujuu pakon edessä ja intressien mukaan.
Keskiviikkoisin on Suomi-koulu (2h30) tukemassa kotona opittua, ja Tom aloittaa siellä myös tänä syksynä. Minusta se on hurjan tärkeää, voida leikkiä ja laulaa jne toisten suomenkielisten kanssa ja suomenkielisen open ohjauksella.
Olinko laittanut Lelumaan Nipsu ? Mea culpa ! Kiitos korjauksesta. Onhan se raivomoralisoiva ilkeine tonttuineen jotka päätyvät aina vankilaan, mutta naperot rakastaa sitä värikästä maailmaa ja kärjistettyjä henkilöhahmoja. Se ensimmäinen aste kun uppoaa parhaiten tuossa iässä.
Laitan jutun myös omaan blogiini ranskalaisen käännöksen kera huomenna !
10.09.2007 - 23:16
Minunkin perhettäni koskeva aihe! Mieheni ranskalainen, molemmat poikamme syntyivät kun asuimme Ranskassa, ovat asuneet siellä, sitten Hollannissa ja nyt Belgiassa.
Oui oui oli meillä kova sana molemmilla yhdessä vaiheessa. Valitettavasti myös Teletapit, joiden äänetelyyn en koskaan tottunut. Muita suosikkeja mm. Pingu, Muumit ja sitten myöhemmin oikeastaan kaikki mikä ruudulla liikkuu.
Muistan miten esikoisen synnyttyä ostin suomalaisia lastenlauluja ajatuksenani opettaa niitä. Mutta hitot - minä en ole ollenkaan mikään leiki-laula -tyyppi, ja laulut eivät ylipäätään kiinnostaneet kumpaakaan lasta..joten...Fröbeleistä olen kuullut mutten ole tutustunut. Vain yhden lapsille tarkoitetun musiikin muistan poikiin iskeneen: Saukki ja pikkuoravat -musiikki. Hollannissa pojat kävivät Suomi-koulua ja siellä myös laulettiin suomeksi. Kumpikaan ei siitä pahemmin tosin tykännyt. Pari joululaulua oppivat tunnistamaan. Kotona niitä aina joulun alla soittelen, tosin myönnettäköön että lähinnä aikuisempaan makuun sopivia.
Suomenkieliset kirjat ovat olleet kovassa kulutuksessa. Omat vanhat kirjani 60-luvun lopulta ja 70- luvun alusta, Eemelit, Pepit, Muumit, Hanhiemot jne. Nyt sitten Koiramäen tyypit ovat tulleet tosi suosituiksi.
Kaikenkaikkiaan poikamme "viihdyttävät itseään" enemmän ranskan kielellä, mutta se lienee aika ymmärrettävää, sillä he eivät ole koskaan asuneet Suomessa ja käynnitkin ovat tyyliin kerta vuodessa. Minä puhun heille aina suomea ja he vastaavat suomeksi ja siitä olen kuitenkin iloinen.
Tuima
11.09.2007 - 18:17
Piilomajan emäntä, hyvä kun puhut suomea. Olen kuullut myös tapauksista, jossa äiti ei ole jaksanut puhua suomen - eikä mies ehkä kannustunut - ja sitten myöhemmin lapset ovat harmitelleet, ettei heille ole opetettu suomea. Englannin käyttö suomailaisten sukulaisten kanssa ei kuulemma ole niin mukavaa, kun se ei ole kenenkään äidinkieli.
13.09.2007 - 10:38
Pannaanpa hiukan kommenttia, mutta lähinnä vaan kieliasioista. Minä puhun lapsille aina suomea - oli läsnä kuka hyvänsä. Ja leikkikouluun onkin sitten menty ihan 'ummikkona', vaikka Ranskassa eletäänkin ( isä on senegalista ), mutta kyllä kaikki ovat hyvin pärjänneet, ja jouluun mennessä alkavat koulussakin hiukan puhua. Ymmärtävät kyllä kaiken heti alusta alkaen. (Puhun jonkinlaisesta kokemuksesta - lapset ovat 2x3 ja 1/2v, 7v ja 15v.) Noitten nuorempien kanssa olen huomannut, että leikkiessään jotakin roolihenkilöä, puhuvat ranskaa, mutta omana itsenään puhuvat suomea.
13.09.2007 - 21:13
Hih, meillä just päinvastoin : roolileikeissä voi höpöttää suomea, muuten ranskaa omissa oloissaan !
Eipä ne muunkieliset miehet juuri kannusta puhumaan kieltä jota ei osaa ; äidin on itsensä jyrättävä se suomi lasten päähän. Vaikka kuinka tervaa olisikin, ei pidä antaa periksi. Työtä se on mutta lopussa kiitos seisoo - n 20v päästä ! ;-)
